Tervetuloa lukemaan jo 50. osaa tästä suhdedraamaisesta The Sims 2:lla toteutettua stooria. Eikä loppuakaan näy vielä missään! Heitän itselleni ihan huvin vuoksi taas haasteen, ja ja haastan itseni tekemään taas kymmenen osaa lisää. Mitä luuletta, mahtaako joskus vuonna nakki ja perunamuusi tulla This Is My Lifeen 100. osaa?

Osan kuuntelumusaa: http://www.youtube.com/watch?v=0lYOUIDkjUA




Eve halasi Gingeriä rohkaisevasti. - Kyllä sä tästä selviit.
Ginger mutisi vastahakoisesti: - En nyt ois ihan varma. Siitä on vuos, ku viimeks nähtiin, vaikka mä lupasin sille että pidän yhteyttä.
- No ettekö sit oo pitäny yhteyttä? Eve kysyi.
- Tavallaan, Ginger kertoi. - Tekstareilla, sähköpostilla, ja lähetin sille kyllä synttärilahjan kun se täytti 15.
- Luulisin et kaikki on sitte kunnossa? Pitäkää hauskaa siskopäivää! Eve naurahti. Hän moikkasi vielä, ja asteli ulos talosta.



Even lähdettyä Ginger vetäytyi vaatekaapilleen. Hän valitsi valkean mekon ja puki sen ylleen. Daniela-Nora... hän oli sanonut tulevansa vartin sisällä. Vartin sisällä! Miksei hän ollut ilmoittanut itsestään lainkaan?
- Voi sitä penskaa, Ginger mutisi ja kohensi meikkejään.



Sitten ovikello soi. Ginger kipitti ulko-ovelle perhosia vatsassaan. Mitähän Ellalle kuului? Miltä hän näytti? Oliko hänen 9. luokkansa alkanut hyvin?
- Ella! Ginger kiljaisi avatessaan oven.
- Sisko! Ella naurahti ja hyökkäsi Gingerin kaulaan. - Sisko-rakas!



Ginger ohjasi tervehdysten jälkeen Ellan ruokapöytään keskustelemaan hieman kuulumisista.
- No, mikäs sut tänne ajoi? Ginger kysyi. - Ja miks karkasit kotoa?
Ella huokaisi syvään. - Mutsi ja faija, ne vaan.. On vitun ääliöitä.
- Ääliöitä? Ginger toisti ihmeissään. Mutta sitten hän muisti: kun hän oli viidentoista, olivat Isabella ja Jonas olleet hänellekin mitäkin tiukkiksia ja sallimattomia. - Aa. Mä ymmärrän mitä sä tarkotat.
- No et vitussa ymmärrä, Ella huudahti. - Ei kukaan ymmärrä.
Ihan normaalia teini-ikää, Ginger toisti mielessään. Kukaan ei välitä, kukaan ei ymmärrä, kukaan ei rakasta!
- Onko sulla nälkä? Ginger sanoi yrittäen vaihtaa aihetta.
- Itseasiassa, on, Ella paljasti. - Hirvee nälkä. En oo syöny mitään sitte eilisen illallisen.


- Eilisen illallisen? Ginger huudahti kauhuissaan ja otti esille hampurilaisen tekovälineet. Sen valmistaminen oli helppoa ja yksinkertaista, ja se maistui varmasti Ellalle.



- Mä saatan kuulostaa nyt vähän mutsilta, Ginger varoitti, - mutta sun pitää syödä, oikeesti. Oot kasvavassa iässä just nyt ja tarviit paljon energiaa.
- Joo joo, Ella mutisi vastaukseksi.



- Tässä, Ginger sanoi ja ojensi valmiis hampurilaisen Ellalle.
- Kiitti, Ella vastasi ja ahmi suuhunsa purilaista. - Ja kiitti muutenki ku sain tulla tänne.

***



Illemmalla Ella istui vierashuoneen sängyllä miettimässä asioita.
- Miks ihmeessä ne teki niin? Miks ne ei tehny niin aikasemmin? Oisko ollu parempi jos sitä ei koskaan ois tehty? Ja kuka se on? Miks se on poissa? Missä se on?



- Ella! Ginger tervehti astuessaan vierashuoneeseen. - Mitäs sä mietit?
- Tässä vähän kaikkee... Ella mutisi.
- Just joo, Ginger kärtti. - Kerrot nyt! Ehkä mä voin auttaa.
- Ehkä voisitkin, Ella keksi. - Lupaat, ettet sitten kerro tätä kenellekään?
- Lupaan, kautta kiven ja kannon! Ginger lupasi.



- No, Ella aloitti. - Äiti ja iskä pudotti eilen aikamoisen pommin.
- Pommin? Ginger mietti ääneen hätääntyen hieman. Eikai vaan?
- Ne kerto mulle, että iskä, Jonas, ei oo mun oikea isä. Että mun isä on joku muu, jota en oo nähny koskaan.
- Mitä? Ne kerto sulle sen? Ginger huudahti ääneen. - Voi ei, voi sua, Ella-rakas... Miten ihmeessä ne nyt sai päähänsä kertoo?
- En tiiä, vetos vaan siihen, että oon 'jo iso tyttö' ja 'ymmärrän kyllä'. Vitut mä mitään ymmärrän, kuka mun isä on?
- Sun isäs... Ginger hiljeni.



- Sun isäs... Se on sekopää, et sä sitä kuitenkaan koskaan haluu tavata.
- Haluun! Mulla on oikeus siihen, vittu!
- Vaikka oliskin, niin usko mua, sä et haluu tavata sitä koskaan. Oikeesti. Se on hirviö, ja teki pelkkää pahaa meille.
- Mitä pahaa? Mulla on oikeus tietää!
- No... Se... Miten mä kertoisin tän?
- Kerro vaan suoraan, kaunistelematta.
- Sun isäs... Michael, Michael Harleysson, se... oli paha ihminen.
- Joo, joo, mut mitä se teki? Se... Michael Harleysson?
- Se oli... murhaaja!
- Murhaaja? Mitä helvettiä?
- Se on totta. Muuta en sano. Mä kerroin nyt jo ihan liikaa. Ja sä palaat huomenna kotiin.
- Enkä!
- Kyllä palaat! Äiti on varmasti ihan helvetin huolissaan susta ja kaikkee! Ne salas koko jutun sulta, koska se mies ei kuulunu sun elämään, eikä kuulu vieläkään! Tajuutko? Sä palaat huomenna kotiin ensimmäiselle junalla!
- Haista vittu. Häivy täst huoneest! Mee vittuun siitä, kuuliksä? Vittuun!
- Sä oot kyl helvetin vaikee, Ginger sanoi lopettaen keskustelun ja löi oven kiinni perässään.



- Vitut tota penskaa kukaan ymmärtää, hän kirosi mielessään. - Ja toi ikkuna on likanen!
Hän haki vessasta pesusienen ja alkoi hangata ikkunaa.



- Mä voisin soittaa ja kutsuu vaikka Jackin kylään, Ginger mietti ääneen. - Se voisi ehkä vähän rauhoittaa mua.
Hän näppäili kännykkäänsä Jackin numeron ja soitti tähän. Puhelin tuuttasi pari kertaa, ennenkuin toisesta päästä vastattiin.
- Jack.
- Moi, tääl on Gin, Ginger kertoi.
- Ai sä! No mitässä? Jack kysyi.
- Aattelin vaa tiedustella, et mitä jos tulisit meille?
- Mielelläni.



Ginger tarkkaili ikkunasta, milloin Jack saapuisi hänen pihalleen. Kun mies vihdoin tallusteli nurmikolle, Ginger kipitti pihamaalle ja halasi tätä.



Kun he pääsivät sisälle asti, Jack ehdotti, jospa he vaikka katsoisivat elokuvaa.
- No, Ginger mutisi heidän istuuduttuaan sohvalle, - täältä tulee vain kauhuleffoja.
- No katotaan sitten vaikka niitä, Jack virkkoi.
- Mut mua pelottaa kauhuleffat, Ginger kertoi. - En mä kestä kattoo niitä.



- No tuu tänne mun kainaloon, nii katotaan yhessä? Jack ehdotti.
Ginger hymyili veikeästi ja käpertyi Jackin kainaloon hyvin onnellisena.