Osa 47: Gingerin salaisuus

Uus osa ilmesty taas tiuhaan tahtiin... Eli niille, jotka pöllähti tälle sivulle vasta muutama päivä osan julkaisemisesta, tsekatkaahan osa 46: Vientii, säpinää :)

- mÄttu

Päätä särki. Vatsassa myllersi. Raotin silmiäni, ja näin vain valoa. Kirkasta valoa. Valoa, jonka johdosta en nähnyt missä olin.
Se tunne lakkasi pian. Tai siis, päätä särki yhä holtittomasti ja mahaankin sattui, mutta valo karkasi. Käännähdin selälleni. Missä olin? Toisaalta, en edes jaksanut tai viitsinyt ottaa asiasta selvää. Ymmärsin vain olevani peiton alla... Lämpimän peiton alla. Mutta missä oikein olin? Tulin yhä uteliaammaksi.
Nenääni leijui herkullinen tuoksu. Samassa ymmärsin olevani nälkäinen. Raotin yhä enemmän silmiäni, kunnes ne olivat kokonaan auki.

Ginger hieroi silmiään ja nousi istumaan. Sängyssähän hän oli. Alusvaatteisillaan.

- Mitä tää on? Mitä mulla on päällä... Missä mä oon?

Nopeasti hän kuitenkin huomasi olevansa kotonaan.

Tukka sekaisin hän nousi varovasti ylös päässä takoen. Hän seurasi herkullista tuoksua keittiöön, jossa odotti jos jonkinmoinen vieras.

- Ai, sä heräsit jo... Huomenta, Chris toivotti hilpeästi jättäen Gingerin vain toljottamaan ympärilleen.

- Mi... Mitä sä teet täällä? sai hän sanotuksi juuri ja juuri. - Ja miks mulla on vaan rintsikat ja pikkuhousut päällä? Ja sulla bokserit ja aluspaita?

- Rauhotu, ja istu alas, Chris pyysi. - Mä selitän kyllä koko jutun.

Ginger totteli sanaakaan sanomatta ja istuutui Chrisiä vastapäätä.

- No niin... Kerro? Ginger hoputti.

- Siis, Chris aloitti. - Sä joit eilen aikamoiset kännit Adanhassa... mun laskuun. Mut ei se mitään. Mä maksoin joka sentin.

Ginger nielaisi. - Mitä muuta tyhmää mä tein?

- No, en sanois että tyhmää mutta... Sä aloit kovasti suutelemaan mua ja sanoit että haluut mua. Niin mä näin parhaaks viedä sut tänne, sun kotiin.

- Miten sä löysit tänne? Ginger kysyi väliin.

- No, mä tilasin vaan taksin ja sä kerroit osoitteen... Vaikka vaikeetahan se oli saada sut sanomaan se... Juotsä useinki noin paljon? Chris mietti ääneen.

- Siis en todellakaan! Ginger huudahti. - En oo aikoihin juonu yhtään mitään ja olin biletyksen tarpeessa... Mut kerrohan, naitiiksme?

- Ai että naitiinko? Chris sanoi vekaramainen hymy kasvoillaan. - Ei tietenkään... Vaikka sä kuitenki oisit halunnu sitä eilen tosi paljon.

Ginger huokaisi helpotuksesta. Enää oli vain pari asiaa selvittämättä. - Entä nää mun vaatteet? Miks mä nukuin rintsikoilla?

- Sun on varmaan vaikeeta kuulla tätä, mutta sä riisuuduit ja kutsuit mua sänkyys... Chris naurahti. - Ja kohta sä varmaan kysyt mun vaatteista uudestaan. Mä nukuin sohvalla, ja otin vaan päällysvaattet pois koska oli kuuma.

- Siinäkö oli koko juttu? Ginger varmisti.

- Koko juttu, Chris huokaisi. - Silti, vaikka sä annoit ittestäsi aika villin uuden ensivaikutelman, nii mä haluisin silti pyytää sua ulos.

Omg. Tää tuli oikeesti ihan hirveen nopeesti. Hetkinen. Pyysiks se mua oikeesti ulos? Vau. Vaikka mä mokailin eilen oikeen kunnolla. Ja miks mä en suostuis? Hyvien aikojen muistoks... Vai miten se meni?

- Joo, miksei, Ginger hymyili. - Mut mä haluun vaan tehä selväksi yhen asian.

- Ihan mitä vaan, Chris vakuutti.

- Ei jooko edetä liian nopeesti? Ginger pyysi. - Haluun ensin tutustuu suhun uudestaan ja sillai.

- Joo tietenki! Chris naurahti. - En mä ajatellukaan heti hypätä vällyjen väliin, höpsö.

Aamiaisen jälkeen Chris kertoi surullisena joutuvansa lähteä asioilleen.

Eteisessä Ginger halasi lapsuudenystäväänsä pitkään ja hartaasti.

- No mutta, soittele, Ginger kuiskasi.

- Joo. Mä haluan nähä sut mahollisimman pian. Nähään, Chris sanoi ja lähti.

Koko päivä jälleen löhöämistä. Mitä mä tänään tekisin? Vois tosiaan oikeesti ettiä sitä työpaikaa. Muttaku kaikki kivat paikat haluu jonku yliopistokoulutuksen! Mä takaan, että sitten ku mulla joskus on lapsia nii ne saa käydä yliopiston vaikka kuinka monta kertaa, ettei niiden tartte kärsii tällasesta säälittävästä työpulasta.

- Hei sinä työtön, kaunis nuori nainen! TV-mainoksen juontaja huudahti.

- Niin? Ginger vastasi leikillään.

- Meillä olisi työtä tarjolla - juuri sinulle! Saat päättää omat työaikasi, -palkkasi, -paikkasi, ja vieläpä pääset tekemisiin niin komeiden kuin hieman vähemmän hyvännäköisten miesten kanssa! Klikkaudu nettisivullemme www.kuumatkissat.sim ja takaamme sinulle loistokasta työuraa! Hopihopi, klikkaa ennenkuin paikat menevät!

- Toi kuulosti kivalta... Vois vaikka tsekata ton nettisivun, Ginger myhäili.

Hän raahautui tietokoneelle velttona.

- Mikä se nettisivu olikaan? hän pähkäili. - Ai niin! www.kuumatkissat.sim... Noin.. Tuossa se on.

Hän selasi nettisivua, jolloin hänen itsevarmuutta uhkuva hymynsä muuttui etovaksi irvistykseksi.

- Huoria! Ginger huudahti. - Miten mä en heti tajunnu...

Kaikesta huolimatta Ginger jatkoi työkuvauksen lukemista.

- Liity nyt remmiimme, sillä paikat menevät! Saat itse valita palkkasi, työaikasi ja työpaikkasi. Mikä voisi olla parempaa? Lisäksi pääset tekemisiin niin miesten kuin miesten kanssa aina vain kun sinulle sopii. Meillä on jo 1 000 000 tyytyväistä asiakasta SimCityssä, ja pian sinä voit olla yksi heidän tyydyttäjistään! Ginger luki. Kieltämättä paikka alkoi kuullostaa houkuttelevalta... Mutta mitä jos joku Gingerin tuttu saisi tietää tästä? Tai tulisi vaikka hänen vastaanotolleen? Se olisi kamalaa! Mutta tosiaan... Silloin tyyppi itse jäisi kiinni huorapalvelusta, joten hän tuskin hiiskuisi siitä.

- Voishan tätä kokeilla, Ginger mietti ja teki ratkaisevan päätöksen.

Poimittuaan Kuumat Kissat Oy:n numeron, hän päätti soittaa sinne ja tiedustella työntekijäksi ilmoittautumista.

- Kuumat Kissat Oy... Miten voin auttaa? kuului puhelimesta. Ääni oli kuiskaava ja viettelevä.

- Anteeks, mutta siis etin työpaikkaa... Miten sinne pääsee? Ginger kysyi suoraan.

- Aijaa, puhelimen ääni sanoi ja muuttui asiallisemmaksi. - Niin tota, me tarvitaan sun sähköpostiosoite, niin me lähetetään sinne työnhakulomake, jonka kautta me sitten pistetään sut meijän listoille.

- Okei... Ginger mietti. - Mun sähköposti on [email protected]. Joten laitattekste nyt sitten sen hakemuksen?

- Jep.

Puhelun loputtua Ginger meni tarkistamaan sähköpostinsa, ja siellä oli kuin olikin, työnhakulomake.

Nimi: Ginger Lopez
Ikä: 19
Sukupuoli: nainen
Pituus: 175cm
Paino: 60kg
Hiustenväri: musta
Silmien väri: sininen
Lempinimesi, jonka haluat sivuillemme näkyviin: Stacey

Ja sitten lähti hakemus. Pian tuli jo vastaus, jossa onniteltiin työpaikan johdosta ja kerrottiin, että hänet oli lisätty listoille. Ginger huokaisi jännittyneenä.

Nyt se on menoa se.

Ajankuluksi odotellen ensimmäistä 'toimeksiantajaa' Ginger päätti kerrankin tehdä jotain hyödyllistä. Hän pisti tiskikoneen pyörimään ja siisti hieman rätillä hellaa ja uuniritilöitä.

Yhtäkkiä Gingerin kännykä alkoi soida. Hän tarkisti nopasti soittajan, muttei tunnistanut numeroa.

- Ha-haloo? hän vastasi epävarmana.

- Ginny, säkö siellä? ääni puhelimesta sanoi.

- Ömm... Kuka siellä? Ginger kysyi.

- Etsä tunnista mun ääntä! Haha, täällä Chris.

- Ai moi Chris, Ginger naurahti. - Mitäs sä?

- No mitäs täs, aattelin kysyä että miten ois tää ilta? Kello kaheksalta? Chris kysyi.

- Joo, en nää mitään syytä miks se ei kävis, Ginger hihkaisi.

- Nähään siis silloin. Heippa!

- Tsaude!

Ginger lämmitti ajankuluksi valmisaterian.

- Osaan mä sentään tällasen lämmittää... Mutta koska mä asun nykyään yksin, kannattais opetella jotain muutaki. Mut kokkaaminen on niin pirun vaikeeta!

Syönnin jälkeen Ginger tunsi järjetöntä halua mennä katsomaan, onko joku jo ilmoittautunut hänen sähköpostissaan.

Ja niinhän joku oli. Joku Thomas...

"Hei Stacey! Näin tietosi www.kuumatkissat.sim:issä, joten ajattelin palkata sinut... Minä olen siis Thomas, 36. Olen itse naimisissa, joten mitä jos tapaisimme sinun luonasi? Ja sopisiko tänään, viiden maissa?"

Ginger luki tekstin nopeasti ja vapisi. Uskaltaisikohan hän vastata? Oi, kyllä hän uskalsi. Hän kirjoitti asian käyvän hyvin ja lisäsi vielä sähköpostiosoitteensa. Vastaus Thomakselta tuli sassiin.

"Kiitos Stacey! Nähdään siis siellä pian... Olisi yksi pyyntö vielä. Voisimmeko sitten siirtyä suoraan 'hommiin'?"

Ginger ei enää vastannut, vaan sammutti tietokoneen.

Viiden aikoihin Ginger meni vaihtamaan ylleen hieman vetävemmät alusvaatteet.

U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a että mä oikeesti teen tätä. Kukaan ei saa koskaan tietää tästä! Ei ees kukaan mun lähimmäisistä. Ja sitä paitsi... Voinhan mä lopettaa heti ku haluun. Mä nyt vaan tarviin rahaa elääkseni, ja missään ei tunnuta ottavan mua töihin. Mut kuka nyt ottais tällasta kouluttamatonta, nuorta tyttöä? Niin, en mäkään ottais.

Hetken kuluttua ovikello soi, ja Ginger meni avaamaan.

- Ömm, hän sanoi. - Sä oot varmaan..?

- Thomas, mies hymyili jännittyneesti. - Ja sä olet Stacey, eikö niin?

- Jep, Stacey... Ginger sanoi pakottaen hymyn kasvoilleen. Ginger teki ensiliikkeen, ja halasi Thomasta lämpimästi.

Halauksesta Thomas otti jo ohjat. Ginger ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Tähän hän oli omasta tahdostaan ryhtynyt. Tämä ei tulisi kestämään kauaa, ja kun tämä olisi ohi, Ginger saisi palkkaa, jolla voisi elää pian kuin keskivertoihminen.