Hei! Anteeks et tässä osassa kesti... Mut toivottavasti tykkäätte! Vinkkiä annan viel seuraavaan osaan: siinä sitten kaikki muuttuu, koska en oikeesti jaksa pelata tällasta enää :D mua ei kiinnosta. Joten, tykkäsitte tai ette, ens osassa sitten muuttuu yhtä sun toista.

> Mukavia osan lukemishetkiä!

Isabella kolusi jääkaappia. Mitä hän laittaisikaan tänään illalliseksi perheelleen? Päivä oli ollut rankka ja levoton; Ginger oli käyttäytynyt jotenkin oudosti. Mahtoiko hän salata jotakin omalta äidiltään?
 

Hetken miettimisen jälkeen Isabella päätti valmistaa pastaa juustokastikkeen kera. Se oli takuuvarma herkku, ja kuka tahansa pitäisi siitä.
- Ehkä Ginger suostuisi kertomaan mikä häntä vaivaa, mikäli on syönyt hyvin, Isabella tuumi. Hänhän saattoi olla vain äkäinen, koska ei ollut saanut koko päivänä hyvää ja maittavaa ruokaa.
- Hei rakas, toivotti Jonas joka asteli hymyillen huolettomasti keittiöön. Isabella hymähti vain.

- Mikä sinun on? Jonas kysyi ihmeissään.
- Mm... Ei mikään, Isabella valehteli. - Ei kerrasssaan mikään! Oliko rankka työpäivä?
- Älä yritä vaihtaa puheenaihetta.... Kertoisit nyt, Isabella-kultaseni! Onko töissä sattunut jotakin? Raskauskipuja? Vaiko kenties kuukautiset? Jonas arvaili hieman ivallisesti nauraen.
- Ei ole hauskaa, Isabella puhisi kylmästi. - Saisinko nyt tehdä illallisen loppuun?
Hän lisäsi suolaa kastikkeeseen.
 

- Minua ei vaivaa mikään... Ja vaikka vaivaisikin, ei minulla ole velvollisuutta kuuluttaa siitä koko maailmalle, vai? Isabella motkotti ärtyneenä.
- No nyt kyllä kerrot... Jonas sanoi ääni vakavoituen. - Et ole ollut minulle noin tiuskiva sitten exäsi visiitin.
- Älä muistuta minua Michaelista! Isabella huudahti. - Jos saisin toivoa yhden toiveen, se olisi...
- Isabella-kultaseni, sinä taida liikasuolata juustokastiketta...
Isabella hätkähti. Hänhän oli laittanut vaikka kuinka monta desiä suolaa yksinkertaiseen, vähäsuolaiseen juustokastikkeeseen

- Voi perhana, Isabella sanoi äkäisenä. - Tämäkin vielä...
En ikinä pääse kysymään Gingeriltä mikä tätä vaivaa...

Hän kaatoi kastikkeen kattilasta isoon kulhoon.

- Minä katan nyt, Isabella selosti ja asetteli lautasia joiden sisältönä toimi extrasuolainen juustokastike-pasta. - Menisitkö pyytämään tytöt syömään?
- Selvähän se, Jonas sanoi aavistuksen helpottuneempana, kun Isabellan ääni ei enää kuulostanut pyövelin murinalta.

Pian Jonas palasikin mukanaan Daniela-Nora. He kolme asettuivat ruokapöydän ääreen mutustamaan juustopastaa.
- Yäk! Daniela-Nora huudahti karusti mielipiteensä ruoasta. - Äiti, kuinka paljon sä tähän pistit suolaa? Tää maistuu ihan hirv...
Daniela-Nora katsoi Isabellaan. Tämän ilme oli rasittunut ja lyöty.
- Siis, hirveän hyvältä! Daniela-Nora korjasi häpeissään. Isabella hymyili. - Missän Ginger on?
- Hän on tulossa. Oli joku juttu kesken tietokoneella, Jonas selitti.

Heti sen lauseen jälkeen Ginger paineli raskain askelin keittiöön.
- Mitä on ruuaks? hän mutisi kysyen.
- Supersuolaista juustopastaa, Daniela-Nora kuiskasi hänen korvaansa.
- Iha herahtaa vesi kielelle, Ginger huokaisi ääneen. Pikkusisko päästi pienen ja hiljaisen shh-äänen suustansa.

Isabella päätti enempää jahkailematta mennä suoraan asiaan.
- No, Ginger? hän sanoi levottomana. - Mitä se sinun tämänpäiväinen käyttäytymisesi oli olevinaan?

Ginger hätkähti. - Ei tsiisus, mutsi... Mun asiat ei taida kuuluu sulle?
- Kyllä ne kuuluvat, neitiseni, olet lapseni, Isabella muistutti.
- No mut haloo, mä oon teini-ikänen! En mikää hiton kakara niinku sillon vuosii sitte. Mä osaan ja pystyn huolehtimaan ittestäni ilman et sä tuppaat sun neuvojas joka paikkaan. Arvaa minne sä voisit mun puolest tunkee sun neuvoon? Vittuun!
- Älä puhu tuollaisia pikkusiskosi kuullen... Isabella yritti rauhoittaa Gingeriä.
- No mulkkuunko sit? Tai anukseen? Haista paska!

- Turpa rullalleen nyt tyttö! Sinä et edes yritä puhua tuollaisia äidillesi, pikkusiskosi kuullen! Nyt olet hiljaa tai saat painua huoneeseesi ilman illalista... Isabella mutisi.
 

- Hah, Ginger naurahti. - Guess what? Mä meen mun huoneeseen nyt heti! Sähän et mua sinne määrää, mä meen koska en kestä sun feissii enää hetkeekää, vitun Olen niin perfect-mutsi!

Ginger jätti miltei täyden kulhonsa pöydälle ja lähti kipittämään kohti huonettaan.
Että mutsi osaakin olla noin ärsyttävä... Eiks se vois nyt vaa ymmärtää, et mulla on niinku kolme vuotta siihen et oon täysikänen.. Eli periaatteessa oon jo... Se vanhanaikane vanhus!

Gingerin episodin jälkeen ruokapöydässä oli hiljaista.
Daniela-Nora mussutti suu täynnä ruokaa hämmentyneenä. Tuleeko mustakin tollanen 15-vuotiaana? Haistatan pitkän äitille, ja hoidan ite huolta ittestäni?
Jonas katsoi säälien Isabellaa. Voi sinua parkaa... Ei varmasti ole helppoa olla teini-ikäisen rajoja kokeilevan vanhempi... Minulle Ginger ei tietenkään uskalla huutaa, koska en ole hänen biologinen isänsä... Mutta on tämä kyll kamalaa.
Isabella katsoi surkastuneena juustopastaansa. Ei tainnut onnistua... Voi, mitä minä oikein teen Gingerin kanssa?
 

Yläkerrassa Ginger potki huonekaluja raivoissaan.
- Ei mun asiat oikeesti kuulu sulle, mutsi! Mulla on omaki elämä, sun ei tarvii puuttuu siihen..!

Ginger päätti mennä tietokoneelle. Hänellä oli uusi hieno iMac-tietokone suurine näyttöruutuineen.
- Ehkä täält löytyy jotain lievittämään mun vitutusta, hän mietti.

Pian hän pääsikin nettiin. Ginger surffaili hetken kuvagallerioiden nettisivuilla. Pari uutta kommenttia, kolme kaveripyyntöä Simbookissa... Ei siis mitään kovin kiinnostavaa.
- Oho, Ginger hätkähti ääneen kun Stella aloitti chatissa keskustelun hänen kanssaan.

-moistella: "gin<3"
gingrau: "moi hani<3"
-moistella: "kultaa<3 mikä pössis?"
gingrau: "iha vitun paska... mutsi ragee taas vaihteeks... vaihettaisko mutsei, rinsessani?(;"
-moistella: "vooi sua ;( mist se nyt taas alko?"
gingrau: "noku se halus tietää siit lucas-jutust jtn... arvaa vituttaaks );;<"
-moistella: "no uskon!! ei sun asiat vittu kuulu sille... hankkis laiffin ;s"
gingrau: "oot nii vitun oikees<3 muthei puhutaa jostai muust, ook?"
-moistella: ";)<3 heihei mitä laitat huomen päälle?"
gingrau: "venaa meen tsekkaa vaatekaappii... >"

Ginger nousi tuolilta ja meni vaatekaappinsa edustalle.

- Hmm... Mitä mä laittasinkaan huomen päälle...
Vaatekaappi huokui tyhjyyttään tyylikkäissä vaatteissa.
 

Ginger palasi tietokoneelle.
gingrau: "ei tuol vittu oo MITÄÄN ;ooo"
-moistella: "mitä vittuu ??? vähäks köyhää o;;;"
gingrau: "no älä vaa rinsessani b;;"
-moistella: "muthei mun pitää mennä, mut eiks nii et mennää huomen skolen jälkee vähä shoppailee sulle ihanii vaatteit?(;(; mä pyydän muutki messii, ok?"
gingrau: "ok hanipuppeli<3<3<3< moiks nägyillää huome !;)"

 Daniela-Norakin oli päivällis-illallisen jälkeen siirtynyt tietokoneelle.

Siellä hän alkoi chatata ensin Lilyn kanssa, ihan vain tiedustellakseen yhtä asiaa...

daniA: moooi<3:)
LiLy: terve (=
daniA: whats up?
LiLy: mitä toi tarkottaa?
daniA: mitä kuuluu?
LiLy: iha ookoo :)
daniA: onks sul oton chattii?
LiLy: joo, miten niin?
daniA: nii et aattelin vaa, voisiks vippaa sen?
LiLy: öö mitä se tarkottaa?
daniA: heittää :D
LiLy: eihä chattei voi heittää ? :O
daniA: ANNA SEN CHATTI VAA MULLE!
LiLy: no ei tarvii käyttää Caps Lockia.... ottoboy_12 -.-
daniA: ok moikka=)

Daniela-Nora hihitti hieman ääneen, mutta pääasiassa sisäisesti Lilyn tyhmyydelle. Sitten hän lisäsi ottoboy_12:sta chattiinsa...

daniA: moooi <3
ottoboy_12: terve
daniA: whats up?
ottoboy_12: iha ok
daniA: voitsä kuvitella, lily ei tienny mitä toi tarkottaa xDD
ottoboy_12: aijaa
daniA: noo... mitäs sä tykkäät musta?
ottoboy_12: ?
daniA: no siis oonko kiva :))
ottoboy_12: no iha ok sillee
daniA: ai miten sillee?=))
ottoboy_12: no sillee
daniA: kysyn nyt vaa tällee ohimennen btw, oonko susta nätti? tai kaunis? :D
ottoboy_12: mitä......
daniA: vastaa vaa!
ottoboy_12: sorii, mut emmä tiiä...
daniA: aha.. no tykkääksä kestään meijän luokkalaiesta?
ottoboy_12: no, kerron josset sä kerro kellekkään?
daniA: joo, lupaan.

Noniin, nyt se myöntää ihastuksensa muhun....

ottoboy_12: se on lily

Ja siinä hän sitten istui. Puulla päähän lyötynä. Ottoko ihastelee Lilyä? Sitä korppikotkaa? Sitä pelkuria? Sitä latteaa persoonaa?

Daniela-Nora sulki chatin ja käpertyi suruissaan sängylleen.

- Miks just se... hän vaikeroi. - Lily Hawkins? Voiko rumempaa tyttöä olla maapallolla? Miksei Otto ihastele mua? Mä oon blondi, kaunis ja hoikka. Koko kaikki kauneusihanteet yhdessä paketissa, yhdessä ihmisessä, yhdessä tytössä!

Hän meni meikkipöytänsä ääreen, ja mietti, mitä hänen täytyisi vielä muuttaa, jotta Otto ihastuisi häneen? Meikit, hiukset, vaiko vaatteet?

Siinäpähän hän sitten ryhtyi hommiin. Puuterihuisku kävi, hiuksia harjattiin, suoristettiin ja tupeerattiin.

Ja lopputulos oli tämä.

Mutta kaikki ei suinkaan vielä oltu saatettu päätökseen. Daniela-Nora kävi vielä vaatekaapilla vetämässä jotakin vetävää yllensä.

Ikävä kyllä vetävin asuste minkä Daniela-Nora vaatekaapistaan löysi oli tämä. Ei laisinkaan niin seksikäs kuin Huippumalli Haussa-ohjelman kilpailijoilla oli. Ei se ollut mikään ihme. Ei niin lyhyille kuin Daniela-Nora myyty vielä muuta kuin Muumit-aiheisia paitoja ja housuja.

Seuraavana koulupäivänä Daniela-Nora oli kuitenkin päättänyt tyytyä vanhoihiin vetimiinsä. He olivat päättäneet mennä Lilyn kanssa koulun jälkeen kirjastoon.

Mutta Daniela-Noralla ei ollut täysin puhtaat jauhot pussissa.

- Tiiätsä mitä? Mä kuulin eilen jotain, mikä saattais kiinnostaa sua, hän vihjaili.

- Kerro, mä haluan tietää! Lily hihitti.

- No, jos kerran haluut...

- Otto on ihastunut suhun! Daniela-Nora paljasti vastoin lupaustaan.

- Mitä?! Lily miltei kiljaisi. - Ootko tosissasi? Ei se voi olla...

- Kyl se on! Se kertoi sen mulle eilen chatissa... Mut hei, mun pitää nyt mennä, mut jää sä vaan tähän! Nähään huomenna!

Ja niin Daniela-Nora lähti kirjastosta.

- Hyvä, sä oot täällä, hän hihkaisi hiljaa kun huomasi Oton käytävässä.

- Joo, kun sä pyysit mut tänne, Otto muistutti.

- Nii.

- No, mitäs kuuluu? Daniela-Nora kysyi.

- Ihan hyvää, Otto hymyili. - Miten niin?

- No kun olis vähän huonoja uutisia... Daniela-Nora sanoi näyttäen surkastunutta ilmettä kasvoillaan.

- Ai mitä? Otto tiedusteli.

- No siis... Äsken Lily haukkui sua mulle lapselliseks, noloks, tyhmäks, ällöttäväks, rumaks ja idiootiks... Mä oon tosi pahoillani!

- Nyt huijaat... Otto sanoi, eikä näyttänyt uskovan.

- En mä huijaa. En mä vois leikkii tällasella asialla. Voi, Lily on yks idiootti itte! Daniela-Nora voihkaisi.

- Mut älä välitä, Daniela-Nora sanoi ja halasi Ottoa. - Kyllä täällä on aina joku tyttö joka susta tykkää.

- Kiitti..  Mut nyt mä aijon sanoo sille lehmälle suorat sanat! Tiedätsä missä se on? Otto kysyi.

- Joo, itseasiassa se on just nyt kirjastossa.

 

 

Ja niin Otto paineli kirjastoon, jossa Lily selasi lumoutuneena kirjoja.

- Lehmä! Otto karjaisi, niin että Lily pelästyi.

- Otto... Mitä sä nyt? Lily vaikeroi.

- Petolline kakka! Otto huusi lisää. - Nyt tää pelleily saa loppuu! Sä et enää ikinä pilaile mun kustannuksella! Tuliks selväks? Sä oot kuule ihan ite typerys, idiootti, nolo ja vaikka mitä! Haista iso kakka, äläkä enää ikinä tuu puhuu mulle.

Kun Otto oli lopettanut karjumisen, Lily ei kyennyt sanomaan mitään. Ei edes kysymään, miksi tämä hänelle huusi. Lily meni vain nurkkaan nyyhkyttämään.

- Turha esittää mitään viatonta - sä ansaitsit ton äskeisen! Otto huudahti.

Kirjaston ovensuulla Daniela-Nora oli seurannut koko ajan kinastelua. Hän hymähti tyytyväisenä ja astui sisään kirjastoon.

- Otto, sun on parasta lähte, hän kuiskasi ja niin Otto lähti.

Ja näin Daniela-Noran kaksinaamaispeli jatkui: hän siirtyi halaamalla lohduttamaan Lilya.

- Oon niin pahoillani Oton puolesta...

Toisaalla, toisessa koulussa; Ginger ja tämän jengi olivat matkalla luokkaansa välitunnin jälkeen.

- Hei, kuulittekste jo siit et Jeremy pani viikonloppuna sen vaihto-oppilaan kanssa? Wendy kysyi.

- Joo, Beckako se oli? Hyvä luoja, ainaki tiedetään et jos haluu pikapanoa, soittaa vaa Jeremylle! Sarah naurahti. - Muutenki, en oo niinku päässy lakanoiden väliin niinku viikkoon!

- Joo, ja mä en oo ikinä päässy lakanoiden väliin, Ginger mutisi.

- No, siinä tapauksessa sulle hankitaan äkkii joku! Sarah keksi. - Ja muutenki, entäs Nathan?

- No mä en oikee tiiä siit...

Pian he astelivat luokkaan. Joku vihelsi.

- Jaahas, tytöt taas myöhässä? terveystiedon opettaja herra Davson moitti.

Kaikki neljä istuivat paikalleen.

- No niin, tehtävänäni on ilmoittaa uusista asioista tässä koulussa. Nyt, tänä aamuna kuulin, että kouluun on järjestetty cheerleaderkerho. Halukkaat, voitte ilmottautua seuraavalla välitunnilla Alexandralle liikuntasalissa.

- Cheerleadereita! Meijän korisjoukkueeseen? Mahtavaa! Peter hihkaisi. - Eiks nii?

- No joo, cheerleaderit on tavattoman seksikkäitä, Jeremy myönsi.

- Ja Jeremy, emmekö me ole puhuneet jo monta miljoonaa kertaa tupakoimisesta sisätiloissa? herra Davson sanoi.

- Mitäs sanotte, tytöt, mennääks cheerleadereiks? Stella ehdotti pilke silmäkulmassaan.

- No miksei?

- No, no, no... Nyt me kuitenkin opiskelemme, emme "huutosakkeile", selvä? herra Davson muistutti.

- Ihmisen täytyy syödä. Nyt näytän, kuinka ruokitaan kaloja. Kalat kuolevat jos niille ei anna ruokaa - samoin käy ihmiselle. Muistakaa syödä säännöllisesti!

- Huoh, ihanku ei tiedettäis...

Kello löi kaksitoista, siispä välitunti alkoi. Eikä mikä tahansa välitunti - vaan huutosakkivälitunti,

Liikuntasalissa neiti Alexandra odotti jo malttamattomana osanottajia.

Hetken kuluttua jo neljä - ja vain neljä - valmista tulevaa huutosakkilaista odotti ohjeita.

- Te siis haluatte cheerleadereiksi? Alexandra varmisti.

- Joo, kaikki vastasivat yhdestä suusta.

- No, tervetuloa siis tänne! Käykääpä ensin vetäsemässä asunne yllenne...

Hetken kuluttua koko sakki tuli takaisin siniset huutosakkilaispuvut päällään.

- Nehän istuvat oikein hyvin, Alexandra myhäili.

- Nii, ihan ookoot ne on, Sarah hymyili.

Sitten Alexandra pisti musiikin päälle.

- Nyt tehdään lyhyt alkulämppä! Tulkaa mukaan kun teistä tuntuu siltä! Hän sanoi ja alkoi tanssia.

Hetken kuluttua kaikki olivat mukana.

- Hyvin menee, hyvin menee!

Huutosakkilämmittelyn jälkeen ja tutustumisen jälkeen seuraava tunti alkoi. Se oli luokanvalvojanvartti.

Sarah ja Wendy eivät malttaneet lopettaa huutosakkikerskailujaan.

- Noniin, hiljaisuutta, kiitos! Olisi ilmoitusluontoinen asia kerrottavana: koulussamme järjestetään vuotuinen juoksukilpailu. Jokainen luokka ottelee omassa sarjassaan. Minun tehtäväni on nyt ottaa ylös ilmoittautuvien nimet. Ehdottakaita? Ginger?

- Älä mua kato... En ala miksää juoksutytöks, kiitos vaan.

- Ja miksi et? Olet niin nopea juoksija... Isabella mietti ääneen. - Kyllä sinä nyt alat juoksijaksi. Muita halukkaita?

- Mä voisin tulla, Viola yhtäkkiä päästi suustaan. - Oonhan koulun kaksinkertainen voittaja.

- Mahtavaa! Isabella hihkaisi. - No nyt meillä on näemmä sitten Ginger vastaan Viola. Jännittävä ottelu tulossa!

- Huoh.... Ginger huokaisi ja mietti: - Miks just ton piti alkaa mun kilpailijaks...