Moikka, ja anteeksi pitkä päivityskatko! Tarina jatkuu edelleen, tsajajaja, en oo missään tapauksessa lopettamassa :o

Pyytäisin palvelusta, että nyt kun olen saanut jälleen viekun toimimaan (unohdin tunnukset) käyttäisitte sitä. Kysykää ihmeessä kysymyksiä, vastaan ihan jokaiseen!

Noniin, nyt VIIMEIN julkaisen nämä entisten galluppien tulokset:

 Mita odotat uudelta tuotantokaudelta?  
Selection   Votes 
Iih, paljon, paljon suhdekiemuroita!  15%
Draamaa ja synkkia tapauksia; kuolemia, murhia..  25% 12 
Uusia henkiloita.  10%
Omistautumista tarinalle, paljon juonenkaanteita!  27% 13 
Onnea, taydellista elamaa Lopezeille!  15%
Vanhoja henkiloita takaisin..:(  8%
48 votes total 

Eli tulokset näyttäisivät siltä, että 3. tuotantokaudelta odotetaan eniten juonenkäänteitä. MYös draamaa ja murhia toivotaan. Kiitos kaikille äänestäjille!

 Lempihahmosi?  
Selection   Votes 
Isabella  3%
Jonas  0%
Ginger  76% 28 
Daniela-Nora "Ella"  11%
Viola  3%
Lucas  0%
Irene  3%
Ines (Isabellan aiti)  0%
Joku muu  5%
37 votes total 

Lempihahmo on näköjään ylivoimaisesti Ginger. Sitten ette toivottavasti pahastu, että tästä eteenpäin aletaan kertoa Ginnnystä päähenkilönä. Suurkiitos jälleen vastaajille!

Muistattehan tsekata päivittyneen gallup-boxin ;)

>>>Nautinnollisia lukuhetkiä, toivottaa mÄttu.

 Biisin kuuntelumusiikiksi sopisi vaikka: http://www.youtube.com/watch?v=b_4rdHIMDfk&ob=av2e

Photobucket

Vaaleiksi haalistuneet farkut ja vaaleanpunainen t-paita päällään, poininhäntä päässään, hän asteli aulassa. Ehkä viimeistä kertaa.

Photobucket

Hän pyyhkäisi kädellään nenäänsä. Ei, tämän ei pitänyt olla surullista. Iloista. Ajattele iloisia asioita, hän käski itselleen mielessään. Miksi häntä suretti niin paljon? Tämä oli täysin normaali vaihe elämässä - vaihe, jossa aloitetaan puhtaalta pöydältä ja hyvästellään, ainakin hetkeksi, menneisyys.

Photobucket

Hän asteli aulan ovesta sisään. Hyvä, kaikki oli siellä juuri niinkuin piti. Pieni, vaaleahiuksinen taapero nosti katseensa mustahiuksiseen naiseen. Nainen otti pikkuisen syliinsä.

Photobucket

Hän halasi, hän hyväili.

- En ehkä tuu olemaan sun elämässä niin paljoa. Mut mä käyn kyl täällä sillon tällön, ostan lahjan joka synttäreille ja otan sutkin mielellään mun luokse kyläilemään kun oot sen ikänen, Noah.

Hän kutitti poikaa, joka alkoi hihittää vimmatusti.

Photobucket

 - Kyllä mun tulee ikävä sua, pikkane.

Photobucket

Vastentahtoisesti nainen laittoi Noahin takaisin kehtoonsa, ja vielä vastentahtoisemmin hän irrottautui silmäteränsä otteesta.

Photobucket

Mutta hän ei poistunut huoneesta:

- Etkai kuvitellu, et mä sut unohtaisin, maailman sulosin pikku Lauren?

Hän hymyili, vinkkasi silmää ja nosti pitkähiuksisen kaunottaren kehdosta.

Photobucket

- Ikävä mulla tulee suakin.

Photobucket

Hän leikitti Laurenia ylösalaisin. Hän tiesi, että pikkusisko piti siitä.

Photobucket

- Mut mun on kai aika mennä... Nähään pian, hän sanoi ja silitti Laurenin otsaa.

Photobucket

Kengät vinkuen hän asteli huoneesta toiseen.

Photobucket

Tässä huoneessa makasi vaaleahiuksinen, erittäin kaunis teini.

- Mä tulin tota... Tai, mun taksi tuli ja...

Sängyllä makaava teini oli hiljaa ja tuijotti seinää.

- Ella! Tiiät et tää on vaikeeta mullekkin, mut en mä silti mökötä..

- Joo ai tää on sulle helppoo? Sä jätät mut kahen huutavan kakaran ja tiukkisvanhempien luokse! Nyt ei kuule paljon nappaa, Ella mutisi.

Photobucket

- No mut iha sama... Ella mutisi ja raahasi ahterinsa naisen luokse.

Photobucket

- Mulla tulee sua ikävä, nainen tunnusti.

- Nii mullaki sua, Ella mutisi ja halasi tiukasti musatukkaista naista. - Soittele. Ja meilaa.

- Joo.

Photobucket

Nainen asteli kevyin askelin alakertaan, jossa häntä odotti sinipaitainen punapää ja vaaleahiuksinen mies.

Photobucket

- Pidähän huolta itsestäsi, Isabella kehotti.

- Niin juuri. Soita meille aina kun on vain tarvis. Ja tule käymään ihan milloin vain mielesi tekee.

- Joo, niin mä teen.

Photobucket

- Mut mä pärjään. Ja taksi odottaa jo. Kiitti täst kaikest. Mä soitan myöhemmin!

Photobucket

Hän asteli ulos talosta, ja istahti taksin penkille.

- Minne pöräytetään? taksikuski vinkkasi.

- Viinikuja kolmoseen. Keskustaan.

Photobucket

Ja niin taksi pyyhälsi pihatieltä pois, mukanaan uuden elämän aloittanut nainen. Aikuinen nainen.

Photobucket

Taksi pysähtyi pitkän ajomatkan jälkeen korkean kerrostalon eteen.

Photobucket

- Noniin, ryhdistäydy, Ginger Lopez. Uusi elämä, täältä tullaan!

Photobucket

Ginger harppoi rappuset ylös.

- Minkä ihmeen takia tänne ei ole hankittu hissiä? Helpottais niin pirusti, hän huohotti.

Photobucket

Päästyään neljänteen kerrokseen, hän kaivoi taskustaan upouudet avaimet, ja väänsi lukkoa. Sitten Ginger astui sisään.

- Ompa... Tyylikäs kämppä! hän tokaisi. Tyylikäs ehkä, mutta hyvin halvat huonekalut pilasivat tunnelman.

Photobucket

- Taidanpa ottaa lasin vettä, Ginger mietti ja otti lasin kaapista. Hän laski sen täyteen vettä.

Photobucket

- Mm... Elämä tosiaan tuntuu erilaiselta kun asuu yksin.

Photobucket

- Ja tän talon näkymätkin on huikeet! Ehkä mä vielä joskus asun tollasessa luksuskämpässä.

Photobucket

- Täytys varmaan enstöiks hankkii työpaikka, Ginger tuumasi ja avasi läppärin. Sieltä avoimet työpaikat... Siinä! Sairaalan siivoojan paikka olisi vapaana. Vaikka kuukausipalkka oli suorastaan minimaalinen, Ginger päätti valita sen, sillä muita työpaikkoja ei ollut.

Photobucket

Ensimmäisenä työpäivänään Ginger vetäisi ylleen tyylittömän harmaat vaatteet ja lähti suunta kohti sairaalaa.

 

Photobucket

Ensimmäinen työpäivä sujui melko kivasti. Kotiin tultuaan Ginger vaihtoi ylleen 'rennommat' vaatteet.

- Mä voisin mennä vaik tekemään tuttavuutta tohon yhteen naapuriin.

 

___________________________

 

Joo, tiedän tää oli harvinaisen shitti osa, mut LUPAAN et ens osast tulee 1000000000000kertaa parempi. Kiitti kuitenki et luitte. Otin nää kuvat joskus sata vuotta sitte, ja nyt oon suunnitellu enemmän juonenkäänteitä, ku tää oli vähän tällane esittely-osa.