Tuli tähän sitten vähän pikapikampaa uusi osa. Muista tsekata vanhat, että pysyt mukana juonessa! Jätäthän kommentin tämän osan loppuun, vieraskirjaan tai chattiin.

 

Puolen vuoden itsenäiseen elämään oli mahtunut paljon: potkut töistä, muutto, uusi ura, jälleen potkut, muutama käynti perheen luona, ja tylsä rakkauselämä. Moneen vuoteen Gingerillä ei ollut ollut poikaystävää, mutta toisaalta, tällä hetkellä hän ei tahtonut sitoutua, vaan viettää villiä elämää kaupungin sykkeessä.

Nyt kun hän oli jälleen työtön, hän vietti usein päivänsä pihalla haukaten raitista ilmaa, hengaten ostoskeskuksissa ja sossuluukulla kerjäten. Huolen häivääkään hänellä ei ollut... tai sanotaanko, että hän oli melko tyytyväinen elämäänsä.

Eräänä päivänä, kun Ginger ei ollut keksiä mitään järkevää puuhaa, hän päätti katsastaa avoimet työpaikat ja sähköpostit.

Monta kertaa kerjättyään sosiaaliviranomaisten toimistossa ja anottuaan lainaa, Ginger oli saanut ostetuksi oikein hienon pöytäkoneen, jota kohteli kuin jalokiveä.

- Hmm.. Ensin avoimet työpaikat, hän mutisi ääneen. - Rikkaruohonnyppijä? Joo, ei kiitos.

Hän etsi vielä joitakin työpaikkoja, mutta ei löytynyt muuta kuin vessaharjankiillottaja -tyyppistä, niimpä Ginger luovutti, ja totesi odottavansa taas huomiseen.

Sitten Ginger siirtyi sähköposteihin. Ei mitään uutta - paitsi jälleen karhukirje Gingerin vuokraisännältä, Damien Tylerilta.

- Aina se on viimeseen asti vinkumassa multa tota vuokranmaksuu! Vittu, pitästköhän lähettää sille joku ragetusviesti...

Ginger pysähtyi miettimään. - Tai sitten...

Hän poistui tietokoneelta, ja näppäili kotipuhelimeensa numeron.

- Moikka Damien! hän sanoi keikistelevällä äänellä.

- Öh, kuka siellä? kuului ääni luurista.

- Höh, etkö tunnista vuokralaises ääntä! Höpsö, Ginger hihitti.

- Ai jaa, se oot sä, Ginger Lopez? Saitko sä mun sähköpostiviestin? Damien mörähti.

- Damien, äläs nyt oo tollane, Ginger sanoi edelleen keikistellen. - Relaa vähä. Ja tuu tänne. Mulla ois vähän, öh, asiaa, jota ei voi hoitaa puhelimitse.

- Jaa, minkäslaista asiaa? Damien kysyi.

- Sen näät sitte. Mä teen ruokaa. Tuuthän sä?

- No, kai mä tulen, Damien sanoi ja päätti puhelun.

Ginger hymyili viekkaasti, ja raahautui jääkaapille.

- Mitä mä laittaisin? Jotain iskevää... Damien on just sellanen tyypillinen kermapersepoika, jonka mami ja isi on hemmotellu piloille. Mut mun ruoanlaittotaidoilla ei kyl hemmotella ketään..

Hän päätti laittaa juustoista pastaa.

Onneksi se oli nopea valmisruoka, pussin sisältö vain kattilaan ja annetaan kiehua!

Ikäväkyllä edes noin yksinkertaiseen ruokaan ei Gingerin taidot riittäneet, ja naisparka poltti pastansa.

- Täytyy jotenki sitte viedä Damienin huomio muualle...

Ja niimpä Ginger meni vaatekaapille, ja päätti käyttää Damieniin 'salaista', parhainta asettaan.

Ginger veti ylleen mustan silkkimekon, ja myhäili tyytyväisenä.

- Näillä se kermapersepoika saadaan kuriin..!

Hän istahti ajan kuluksi sohvalle odottamaan.

- Entä jos se ei tuukaan? Ou fuck, mä olisin nii kuollu!

Yhtäkkiä ovikello kuitenkin soi, ja Ginger juoksi helpottuneena avaamaan.

- Damien! Sä tulit, hän sanoi.

- Öö joo, miks en? Damien kysyy.

- Äh, unoha, Ginger sanoo ja kutsuu vuokraisäntänsä sisään.

He istahtivat pienen ruokapöydän ääreen. Damien katsoi oudoksuen mustaksi kärähtänyttä juustopastalautasta pöydällä, ja Ginger yritti viedä hänen huomionsa muualle.

- Tota noin... Öh, mitä kuuluu? Ginger kysyi nopeasti.

- Öö, miks se sua kiinnostaa? Damien sanoi oudoksuvasti. - Ja miks sä mut tänne edes kutsuit?

- No siis... Ginger ei tiennyt mitä sanoa. Vie sen huomio muualle, vie sen huomio muualle.. - Eikai sua haittaa jos mul on vähä avonainen kaula-aukko?

Damien hiljeni. Miksi ihmeessä Ginger häneltä tuollaisia kyseli. - Öö, tota... Miten se liitty mihinkään?

- Eli on! Ginger huudahti ylidramaattisesti. - Tää on nii karseeta, miks Jumala teki must näin naisellisen? Tää on tuskaa, ku ei saa ees mekkoja pitää yllään ilman et näyttää iha tyrkyl olevalt lutkalt..

- Eiku sä käsitit väärin! Damies sanoi ihmetellen nopeasti, ja yritti korjata tilannetta. - Sä oot oikein viehättävä, mut et näytä lutkalta.

- No, kiitos... Ginger sanoi, vinkkasi silmää, ja sai siten Damienin kiinnostumaan. Hän laittoi kätensä pöydälle, ja Damien alkoi hyväillä sitä kinnostuneena.

Yhtäkkiä Ginger loikkasi pois tuolista ja suuteli kiihkeästä, teeskennellysti Damienia.

En voi uskoo, et oikeesti teen tätä. Damien näyttää iha petolinnun perseeltä, ja silti on iha täysil mukana. Nii, se ajattelee et oikeest muntasonen nainen olis kiinnostunu siitä! Ei vittu mikä idiiootti.

Nyt oli aika perääntyä.

- Huh, miten mä olinkaan noin töykee! Ginger sanoi anteeksipyytävästi. - Rynnätä nyt suinpäin vaan suutelemaan..

- Ei se mitää! Damien korjasi tilanteen nopeasti, ja alkoi jälleen muhinoida Gingerin kanssa.

- Mennään.. makkarin... puolelle, Ginger sanoi ohjaten Damienin hänen parisängylleen.

Kaikkee sitä pitääki tehä, et saa haluamansa... Uskomatonta, et mä just makasin petolinnun perseen kaa, et saisin tahtoni läpi!

Toisaalta, tää on ainaki helppoo...

Patjan vinguttamisen jälkeen he makoilivat sängyllä.

- Toi oli täydellistä, Damien hymyili.

- Nii oli, Ginger sanoi. - Harmi vaa et tää ei tuu kestää enää kauaa.

- Mitä sä tarkotat? Damien sanoi ja hymy hyytyi hänen kasvoiltaan.

- No, mulla ei just nyt oo tarpeeks rahaa vuokranmaksuun. Se tarkottanee sit sitä, joudun muuttaa täält...

- Ei! Mä pidän huolen et siin ei käy niin! Oo sä vaa ihan rauhassa, maksa se sitten ku sä ite kerkeet!