Häähää ;ss ettepäs saaneetkaan tänään kokonaista osaa:DDD haahaa, ja toisen puoliskon 41. osasta saatte kun laitatte tarpeeksi kommenttia;)) Elikkä jos haluatte tietää lisää tästä osasta, senkun kommenttia ! Kun sitä on tullut tarpeeksi, teen uuden osan(= Ei hätää, mä osaan kyllä odottaa. Eipäs siinä mittää... ;bb

> enjoy !(:

ps.. elkee välittäkö pliis Isabellan asun vaihtumisesta kesken osan... ♥

Oli jo aamupäivä. Lopezien uudessa talossa oli hiljaisempaa kuin koskaan ennen. Mutta miksi niin? Mikä sai kaikki hiljentymään?

...Oikeastaan Lopezeilla oli ollut hiljaisempaa jo pidemmän aikaa. Mutta tämä aamu taisi ylittää rajan. Kun he olivat muuttaneet enemmän keskustaa kohti, oli Ginger tullut hiljemmaksi. Ja sitä aikaisemminkin hän oli kyllä ollut kovin vaisu ja ujo.

Ginger Lianah Meredith Lopez, syntymänimeltään Harleysson makasi vetelänä uuden, hienon huoneensa sängyllä. Huoneen teemaväriksi tyttö oli valinnut sinisen, mikä näkyi jopa hänen yöpaidassaan.

Gingerin kurkkua kuivasi. Mutta hän oli liian laiska hakemaan vettä. Gingerin päässä kaikui vain yksi asia; petos. Karmea ja tunteeton petos.

Mutta Ginger ei ollut tarkoittanut sitä; hän oli ollut halunnut satuttaa Lucasta millään tavalla. Hän oli vain niin läheisyydenkipeä, ja Alex oli suorastaan tarjonnut itseään hopea-... ei vaan kultalautasella. Miten huomionhakuinen tyttö olisikaan voinut kieltäytyä moisesta.

Jo viidennenkymmenenseitsemännen kerran neljän päivän aikana Ginger mietti tapahtunutta.

Lucas oli raivostunut, juossut nokka tutisten kohti häntä; ja silloin hän oli tehnyt sen. Sanonut nuo neljä kirpaisevaa sanaa:

- Meijän juttu on ohi!

Gingeriä puistatti. Miksi hän halusi hieroa suolaa haavoihin? Vanhojen muistelu vain pahensi hänen mieltään. Siitä huolimatta hän jatkoi.

- Lucas, mä oon niin pahoillani!

- Ja vitut sä mitään pahoillas oot, senki kurja huora!

Silloin Alex oli puuttunut tilanteeseen.

- Mä en voi hyväksyä sun puhetapaas Ginnylle. Ole hyvä ja poistu, tai mä teen sen kaksin käsin..!

Pieni uhkailu, viisitoista sekuntia, yhdeksänkymmentäyhdeksän kyyneltä - ja kaikki oli poissa. Kaikki oli menetetty. Kaikki.

Ginger ei voinut myöskään unohtaa Violan katsetta, kun hän kävi viemässä roskat postilaatikolle. Siellä hän oli mulkoillut vihaisempana kuin koskaan parasta ystäväänsä.

- Mä en haluu olla sun kanssa enää missään tekemisissä. Mun veljen pettäminen on viimeinen juttu, jonka sä voit mulle tehdä. Ja mä pidän huolen, et sun abivuodestas tulee helvettiä.

- Ehkä mun pitäisi vaikka lukee jotain kirjaa, Ginger sanoi palaten nykyhetkeen. Hän otti yöpöydältään ison, paksun, vihreäkantisen kirjan. Sen oli kirjoittanut joku Stephen Plotsner, kuulemma kunnioitettu tarinoitsija. Ginger itse ei saanut teoksesta mitään irti, mutta sitä hän ei edes yrittänyt. Hän halusi vain muuta ajateltavaa.

Alakerrassa Jonas ja hänen jo parasta ennen -päivänsä ohittanut (nojoo, vitsivitsi) vaimonsa Isabella hyväilivät toisiaan keittiössä. Hiirenhiljaa. Jopa kellon tikitys kuului vahvana.

Jonas suuteli naistaan voimakkaasti. Isabella vastasi suudelmaan vielä kiihkeämmin, ja meno yltyi.

He. He saisivat ihan pian oman kullannupun. Jonaskin, jolla ei ollut ennestään vielä yhden yhtä lasta; vain kaksi vaimonsa entisestä avioliitosta - tosin toinen syntyi avioliiton ulkopuolella, whatever. Mutta tämä toinen; hän ei edes muistanut mitään niistä ajoista. Siispä Isabella uskotteli Daniela-Noralle Jonaksen olevan tämän oikea isä, jottei hän alkaisi kysellä biologisestä siemenenluovuttajasta; murhaajasta, petturista, valehtelijasta, hullusta, joka mäteni para-aikaa telkien takana. Vai mätänikö?

Oli miten oli, Jonas ja Isabella viettivät vilkasta ja siirappista uusintaa kuherruskuukaudessta.

- Meidän on varmaan kutsuttava tytöt aamupalalle, Isabella mietti ääneen.

- En mä tätä jaksa lukee, Ginger sanoi tylsistyneesti ja laittoi kirjan takaisin yöpöydälle. Tylsä kirja. Ei edes yhtään kuvia.

- Mitä mä nyt tekisin? Ulos en mee, ei oo nälkä, koneesta tulee silmät kipeeks.

Ginger oli valvonut koko viimeyön. Hän ei kertakaikkiaan ollut saanut unta tunteiden tsunamissa.

- Ginger..! Ella..! Syömään, Ginger kuuli Isabellan äänen alakerrasta.

Hän istahti sängylle.

- Pakko kai mennä, ettei äiti huolestu... vaikken kyllä aijo hotkaista murustakaan.

Hän lähti siis kohti keittiötä.

- Voih, kunpa äiti ei taas järkkäis mitään mahotonta showta tästä mun masennuksesta, hän toivoi raapien päänahkaansa.

Daniela-Nora Evelyn Lopez harppoi jo aamiaiselle.

..kun taas Ginger oli vasta rappusissa.

- Huomenta... Ginger mutisi poissaolevasti asteltuaan keittiöön. Isabella katsahti huolestuneena tytärtään.

Ginger istuutui tuolille Daniela-Noran viereen.

- Miks sä oot noin hajamielinen? Daniela-Nora kysyi yllättäen ja suoraan. - Onks sul krapula tai jotain?

Ennenkuin Ginger ehti vastata, Isabella tunki väliin:

- Ella-kulta, eivät Gingerin ikäiset lapset juo alkoholia! Sehän on aivan liian aikaista jopa 17-vuotiaille, ymmärräthän?

- Älä kuuntele mutsii, Ginger kuiskasi. - Siis toki on siinä oikees, ettei viinat sovi lapsille, esimerkiks sun ikäsille. Ja juu, mul ei oo krapulaa, tyhmyri.

Isabella kohautti olkapäitään.

- No, asiaan, hän julisti. - Huomenna teillä alkavat siis koulut. Muistattehan valmistautua? Pääsette kumpikin minun kyydilläni, koska Jonas menee omalla autollaan, enkä halua teidän käyttävän julkisia. Lähtömme on siis kello kahdeksan.

Palopuheen jälkeen Jonas lähentyi Isabellaa kohti. Hän alkoi hyväillä tulevan lapsensa väliaikaista asuinpaikkaa.

- Isin pikku kulta, höpönassu!

- Joo mä lähe, päätti Daniela-Nora yhtäkkiä ja alkoi tehdä lähtöä keittiöstä.

- Meen miettimään mun huomista laittautumista; mitä meikkejä, miten hiukset ja niin edespäin, uknow? hän kertoi.

Ginger naurahti ensimmäisen kerran piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan.

- Noh, älä sit käytä mun meikkejä, säälittävä pikkuipana!

- 'Säälittävä pikkuipana', Daniela-Nora toisti turhautuneena pursuttaessaan hammastahtaa hammasharjalle.

- Se saa nähdä, kuinka aikuismainen mä osaan olla! hän mietti itsevarmasti.

Daniela-Nora pullisti poskensa ja antoi veden virrata jokapuolella suussa.

Sitten hän purskautti vedet lavuaariin.

- Mä pokaan joka ikisen jätkän mun luokalta! Käyn niiden kaa treffeillä, ja ne ostaa mulle kaikenlaista!

Sitten hän otti hiljaa ja varovasti peilikaapista pursutettavan meikkivoidepaketin.

- Ei Ginny huomaa, et mä vähän kokeilin, hän ajatteli levittäessään ihoaan selvästi tummempaa meikkivoidetta kasvoilleen.

Olohuoneessa Isabella ja Jonas keskustelivat.

- Tules tänne minun kainalooni, Jonas pyysi. Isabella suostui tietenkin.

- Tiedätkö, Isabella mutisi. - Olen yhä kovin huolissani Gingeristä. Tyttö ei pukahdakaan, paitsi silloin kun on pakko. Eikä Lucasta tai Violaakaan ole näkynyt sen jälkeen kun Alex oli meillä...

Jonas oli täysin hiljaa. Mutta Isabellalla sytytti.

- Voisiko asian laita olla niin hirveä? En saata uskoa.

Mutta Jonas ei pukahtanutkaan. Hän vain kietoi kätensä vaimonsa ympärille ja antoi kehonkielensä vastata. Se toimi loistavasti.

Seuraavana yönä Ginger sai jopa unta.

Hänen mielessään tosin kävivät sairaalloiset mielikuvat pettämisestä, hänestä, Lucasista ja Alexista.

Ginger kääntyi kyljelleen hitaasti.

Yhtäkkiä hän heräsi herätyskellon pirinään. Ärsyyntynyt, mutta osittain helpottunut Ginger painoi herätyskellon herätysnappulan pois päältä.

- Äh, taas painajainen, Ginger päivitteli tsekkaamalla sämän päivän asunsa.

Vedettyään hameen ja topin ylleen hän totesi; - ..Ja vieläpä samasta aiheesta. Milloinkohan mä opin unohtamaan Lucasin? Ei sen pitäs olla nii vaikeeta.. Mutku mä vaan rakastan sitä niin paljon!

Sitten hän siirtyi meikkaamaan. Abivuoden ensimmäinen koulupäivä oli tulossa.. Mutta mitä se pitäisi sisällään?