Uutiset

22.4.2012

50. osa vihdoin ulkona!
- mÄttu

15.4.2012

Pitkän tauon jälkeen, uusi osa....

- mÄttu



8.1.2012

48. osa julkaistu! :)

- mÄttu

6.1.2012

Uusi osa pulkassa! Lukemaan vain :)

- mÄttu

5.1.2012

Ensinnäkin hyvät myöhäiset uudetvuodet!
Toiseksi, 46. osa ilmestyi!

- mÄttu

6.12.2011

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Pitäkää hauska (isänmaallinen) ja mukava päivä(: Älkääkä unohtako Tuntematonta sotilasta!

- mÄttu

5.12.2011

Osa 45: En voi sille mitään, et kaikki haluaa mua, ulkona! Siitä vaan lukemaan!

***

Minkälaisen jouluextran haluaisit tänä vuonna This Is My Lifelle? Kenties muisteluja menneistä, sydäntälämmittävää joulutunnelmaa, vaiko kiinnostaisiko sinua tietää, mitä vanhoille henkilöille kuuluu tällä hetkellä? Ideoita kehiin! Laittakaa ne mielellään vieraskirjaan, jonka linkki löytyy vasemmanpuoleisesta sivulaatikosta.

- mÄttu

4.12.2011

Siinä se vihdoin on. Uusi banneri. Tuossa ei ole vielä linkkiä, mutta Bannerit-laatikosta löytyy se linkin kanssa. Eli sinä hyvä yhteistyöläinen, lisääthän linkin sivullesi!

Kiitos. Älkääkä unohtako lukea uusinta, 44. osaa: Muutaman vuoden kuluttua.

- mÄttu

> Nauttikaa osasta♥

Ilta-aurinko laski Bridge Valleyn ylle. Minä siirryin ruokapöydästä sohvalle makaamaan. Yksin illastaminen ei koskaan ollut mukavaa.

Uuden ammattini myötä olin värjännyt hiukseni vaaleiksi. Kuulemma miehet mieltyvät niihin paremmin - liekö tuo totta vai ei, se ei minua kiinnostanut, vaan raha. Ja sitä oli kertynyt oikein, oikein mukavasti.

- Ei, mä en saa nukahtaa, mutisin itselleni. - Chris tulee ihan kohta.

Vastoin omia sanojani kuitenkin vaivuin melko kevyeeseen uneen sohvalla. Ovi kävi kuulemattani.

- Ginny-hani! Chris huusi. - Sori että kesti, sori oikeesti...

Heräsin horroksestani. - Chris, säkö siinä?

Hieroin kevyesti silmiäni - enhän halunnut kauaa laittavieni meikkien levitä.

- Jep, mähän se, Chris hymyili.

Ponkaisin pystyyn ja annoin Chrisille mojovan suudelman. Kyllä, meidän suhteemme oli kehittynyt parisuhteeksi, ja Chris asui välillä minun luonani. Hän ei ollut myynyt asuntoaan, vaan silloin tällöin jäi yöksi. Chris vastasi suudelmaan intohimoisesti alkaen kähmiä ja muhinoida kanssani.

- Oliks töissä kivaa? ennätin kysyä lopetettuamme.

- Joo tota, ei mitenkään kehuttavaa - niinku ei koskaan, Chris mutisi.

Chris oli tiskaaja eräässä keskivertomenestyvässä ravintolassa keskustassa. - Anteeks oikeesti että kesti kauemmin. Rouva Dueport määräsi mulle ylitöitä.

- No, ei se mitään. Mä kyllä söin jo... Mutta et sä mistään oikeastaan jääny paitsi, mun spagettikastike kärventyi kummiski, joten et sä sitä kuitenkaan olis syöny, huokaisin.

- Tietenki olisin, Chris sanoi miltei loukkaantuneena. - Ainahan sun keitokset maistuu.

Vaikka kello oli paljon, ja Chris oli väsynyt, hän suostui kuhertelemaan kanssani vielä ennen nukkumaanmenoa. Olinhan odottanut koko tapahtumaa koko tämän päivän ja valvonut puoleenyöhön Chrisiä varten.

Tyynyt lentelivät ja patja vinkui. Ja kello löi kaksitoista.

- Huh, kannatti odottaa, mietin päässäni.

En ollut pitkään aikaan nukkunut kenenkään vieressä, joten Chris oli kuin taivaasta tiputettu enkeli. Lämmin, komea, huolehtivainen - täydellinen. Vai oliko hän liian täydellinen minulle?

Chrisin herätyskello soi ikäväkyllä jo 15 yli seitsemän aamutuimaan.

- Hemmetin herätyskello, Chris kirosi yrittäessään vetää itseään pois peiton uumenista.

- Älä mee vielä, yritin. - Jää mun kanssa kotiin tänään. Pidetään hauskaa koko päivä.

- Oon pahoillani hani, Chris mutisi. - Ylennys ei tuu itsestään. Mä ajattelin vielä joskus päästä pois tiskialtaan luota.

- Tylsimys.

Chris puki nopeasti arkivaatteet ylleen, mutta minä en vaivautunut. Raahauduin vain keittiöön alusvaatteisillani kun Chris hörppi aamukahviaan.

- Tuutko sä tänään sitten aikasemmin töistä? kysyin.

- En tiiä, toivottavasti, Chris vastasi yksitoikkoisesti. - Mut älä huoli hani, mä ajattelen sua kuitenki koko päivän.

- Niin mäkin sua, hihitin.

- Mutta nyt mun on mentävä, Chris pahoitteli ja meni eteiseen minun seuratessa perässä.

Suutelin Chrisiä pitkään ja hartaasti. Sitten hän lähti töihin. Jäin yksin eteiseen. Mitä sitä tänään tekisi? Minua ei huvittanut ottaa vastaan asiakkaita tällä hetkellä.

Puin farkut ja topin ylleni, ja menin hakemaan laskut postista.

- Huh, onneks ei oo vuokranmaksua, myhäilin.

Sisälle tullessani aloin käymään läpi laskukirjeitä, kun kotipuhelin soi. Kipitin vastaamaan.

- Ginger Lopez puhelimessa, vastasin asiallisesti.

- Vai säkö oot se bimbo huora joka vei mun kihlatun? puhelimesta huudettiin. Tunnistin äänen naisenääneksi.

- Ömm... Kuka siellä? kysyin pysyen yhä asiallisena.

- Täällä on sun poikaystäväs ex-kihlattu! Kiitos sun se kiittämätön paska lemppas mut! nainen kiljui luuriin.

- Siis tarkotatko Chrisiä? Älä nyt höpötä, nauroin pilkallisesti puhelimeen. - Ei Chris ollu kihloissa ku me tavattiin. Ei sillä ollu sormustakaan.

- Tosi vitun kiva tietää. Se siis kulki ympäriinsä ilman meijän sormusta!

- Ei kuunteles nyt. Mä ja Chris tavattiin kuukausi sitten. Te ette varmaankaan ollu enää kihloissa?

- No kyllä vitussa oltiin. Chris jätti mut kaks viikkoa sitten. Että siinä sulla vitun hyvä poikaystävä!

Löin loukkaantuneena luurin korvaan ja hain takintaskustani tupakkaa. Sytytin sätkän ja vedin sisään pitkän ja hartaan henkäyksen.

Nainen ei voinut puhua totta. Ei hän voinut. Ei Chris tekisi minulle sellaista ikinä - miten hän voisi? Olimme tutustuneet jo eskarissa. Joten nainen ei voinut puhua totta. Mutta mitä jos hän puhuikin? Ehkä Chrisistä oli muuttunut aikojen saatossa parantumaton naistennaurattaja.

Poltettuani sätkän loppuun viskasin sen maahan ja tallasin korkokengälläni sen päälle. Menin tuima ilme kasvoilla makaamaan sohvalle.

- Se uskoton paska, mutisin. Naisen oli puhuttava totta. Nyt kun ajattelin tarkemmin, voisin uskoa Chrisin tehneen sen.

Kuulin oven käyvän ja askelten vievän sisään.

- Hani! Täällä ollaan! Chris kailotti. - Yritin soittaa, mutta linja oli varattu.

Chris tuli olohuoneeseen luokseni.

- Vai niin, vai niin, sanoin tekohymy kasvoillani. - Sieltä sä tuut, niinkuin mitään ei olis tapahtunut?

- Ömm... Mitä olis pitäny tapahtua? Chris virnisti.

- Sellasta vaan, että sain soiton sun ex-kihlatultasi, paljastin mutissen.

- Ex-vaimo? Clara? Mitä se tänne sulle soittelee, ei meijän asiat kuulu sille pätkän vertaa! Chris uhosi.

- Hah, se oli aika lailla yhtä tuohtunu ku säkin nyt. Se oli vihainen, ja kertoi teijän eronneen kaks, kaks viikkoa sitten!

Nousin ylös ja katsoin Chrisiä kysyvällä ilmeellä.

- Onko se totta?

Chris viivätteli vastausta. Hän tuli luokseni, lähemmäs, ja yritti antaa suukkoa.

- Pois mun luotani, vitun sika! kiljuin ja työnsin Chrisin pois.

- Älä koske muhun. Älä enää ikinä, huokaisin viekkaasti hymyillen.

- Hei, ei ole mun vika että se ämmä soitti sulle! Chris huudahti. - Ilman sitä kaikki olis taas ennallaan!

- Ai sun mielestä olis okei, jos mä en ois saanu koskaan tietää koko asiaa? sanoin loukkaantuneena.

- No sä oot tollanen yksinkertanen, bimbo, tyhmä blondi. En ymmärrä miten sä ees tajusit mun ja Claran jutun. Ei noin tyhmät oikeestaan tajuu paljon mitään.

- Anteeks mitä? huudahtdin vihaisena. - Ai mä olen tyhmä, yksinkertainen ja bimbo? Ensin sä petät mua ja sitten sä vielä haukut päälle! Haluutko sä tietää mitä kaikkea sä oot? Uskoton, sika, petturi! En kaipaa sua mun elämään! Oot vitun sairas, hankkiudu hoitoon.

- Sä tässä kohta joudut hoitoon, Chris sanoi entistä tuohtuneena, raivoissaan. - Sairaalahoitoon!

Hän tönäisi minua kaikilla voimillaan.

Kaaduin maahan selälleni lyöden pääni parkettiin.

- Siitäs sait, yksinkertanen ja tyhmä blondi.

Hetken tuijotettuaan minua Chris ymmärsi mitä oli tehnyt, joten hän näki parhaakseen juosta kauas pois taloni luota.

Viiden minuutin kuluttua heräsin.

- Mitä tapahtu? toistin mielessäni. - Muistan Chrisin vihaiset kasvot, hän hakkui mua yksinkertaseksi, tyhmäksi... Mut entä sitten?

Huomasin veren valuvan nenääni pitkin. Aloin kiljua pelästyneenä ja juoksin makuuhuoneen peilin eteen.

Huokaisin helpotuksesta. Vain pieni haava. Pyyhin valuvan veren märällä vessapaperilla pois ja laitoin siihen laastarin. Se paranisi hetkessä. Mutta käsitykseni Chrisitä ei muuttuisi mihinkään. En antaisi tuon väkivaltaisen, itsekkään jannun enää koskea minuun.

Aika kului, eikä Chris onneksi tullut takaisin enää. Näin parhaakseni muuttaa kokonaan pois Bridge Valleysta, etsiä itselleni uusi paikka, missä kukaan ei ole kuullutkaan minusta. Tässä paikassa on liikaa muistoja, sekä hyviä että huonoja - mutta enimmäkseen huonoja.

- mÄttu

Päätä särki. Vatsassa myllersi. Raotin silmiäni, ja näin vain valoa. Kirkasta valoa. Valoa, jonka johdosta en nähnyt missä olin.
Se tunne lakkasi pian. Tai siis, päätä särki yhä holtittomasti ja mahaankin sattui, mutta valo karkasi. Käännähdin selälleni. Missä olin? Toisaalta, en edes jaksanut tai viitsinyt ottaa asiasta selvää. Ymmärsin vain olevani peiton alla... Lämpimän peiton alla. Mutta missä oikein olin? Tulin yhä uteliaammaksi.
Nenääni leijui herkullinen tuoksu. Samassa ymmärsin olevani nälkäinen. Raotin yhä enemmän silmiäni, kunnes ne olivat kokonaan auki.

Ginger hieroi silmiään ja nousi istumaan. Sängyssähän hän oli. Alusvaatteisillaan.

- Mitä tää on? Mitä mulla on päällä... Missä mä oon?

Nopeasti hän kuitenkin huomasi olevansa kotonaan.

Tukka sekaisin hän nousi varovasti ylös päässä takoen. Hän seurasi herkullista tuoksua keittiöön, jossa odotti jos jonkinmoinen vieras.

- Ai, sä heräsit jo... Huomenta, Chris toivotti hilpeästi jättäen Gingerin vain toljottamaan ympärilleen.

- Mi... Mitä sä teet täällä? sai hän sanotuksi juuri ja juuri. - Ja miks mulla on vaan rintsikat ja pikkuhousut päällä? Ja sulla bokserit ja aluspaita?

- Rauhotu, ja istu alas, Chris pyysi. - Mä selitän kyllä koko jutun.

Ginger totteli sanaakaan sanomatta ja istuutui Chrisiä vastapäätä.

- No niin... Kerro? Ginger hoputti.

- Siis, Chris aloitti. - Sä joit eilen aikamoiset kännit Adanhassa... mun laskuun. Mut ei se mitään. Mä maksoin joka sentin.

Ginger nielaisi. - Mitä muuta tyhmää mä tein?

- No, en sanois että tyhmää mutta... Sä aloit kovasti suutelemaan mua ja sanoit että haluut mua. Niin mä näin parhaaks viedä sut tänne, sun kotiin.

- Miten sä löysit tänne? Ginger kysyi väliin.

- No, mä tilasin vaan taksin ja sä kerroit osoitteen... Vaikka vaikeetahan se oli saada sut sanomaan se... Juotsä useinki noin paljon? Chris mietti ääneen.

- Siis en todellakaan! Ginger huudahti. - En oo aikoihin juonu yhtään mitään ja olin biletyksen tarpeessa... Mut kerrohan, naitiiksme?

- Ai että naitiinko? Chris sanoi vekaramainen hymy kasvoillaan. - Ei tietenkään... Vaikka sä kuitenki oisit halunnu sitä eilen tosi paljon.

Ginger huokaisi helpotuksesta. Enää oli vain pari asiaa selvittämättä. - Entä nää mun vaatteet? Miks mä nukuin rintsikoilla?

- Sun on varmaan vaikeeta kuulla tätä, mutta sä riisuuduit ja kutsuit mua sänkyys... Chris naurahti. - Ja kohta sä varmaan kysyt mun vaatteista uudestaan. Mä nukuin sohvalla, ja otin vaan päällysvaattet pois koska oli kuuma.

- Siinäkö oli koko juttu? Ginger varmisti.

- Koko juttu, Chris huokaisi. - Silti, vaikka sä annoit ittestäsi aika villin uuden ensivaikutelman, nii mä haluisin silti pyytää sua ulos.

Omg. Tää tuli oikeesti ihan hirveen nopeesti. Hetkinen. Pyysiks se mua oikeesti ulos? Vau. Vaikka mä mokailin eilen oikeen kunnolla. Ja miks mä en suostuis? Hyvien aikojen muistoks... Vai miten se meni?

- Joo, miksei, Ginger hymyili. - Mut mä haluun vaan tehä selväksi yhen asian.

- Ihan mitä vaan, Chris vakuutti.

- Ei jooko edetä liian nopeesti? Ginger pyysi. - Haluun ensin tutustuu suhun uudestaan ja sillai.

- Joo tietenki! Chris naurahti. - En mä ajatellukaan heti hypätä vällyjen väliin, höpsö.

Aamiaisen jälkeen Chris kertoi surullisena joutuvansa lähteä asioilleen.

Eteisessä Ginger halasi lapsuudenystäväänsä pitkään ja hartaasti.

- No mutta, soittele, Ginger kuiskasi.

- Joo. Mä haluan nähä sut mahollisimman pian. Nähään, Chris sanoi ja lähti.

Koko päivä jälleen löhöämistä. Mitä mä tänään tekisin? Vois tosiaan oikeesti ettiä sitä työpaikaa. Muttaku kaikki kivat paikat haluu jonku yliopistokoulutuksen! Mä takaan, että sitten ku mulla joskus on lapsia nii ne saa käydä yliopiston vaikka kuinka monta kertaa, ettei niiden tartte kärsii tällasesta säälittävästä työpulasta.

- Hei sinä työtön, kaunis nuori nainen! TV-mainoksen juontaja huudahti.

- Niin? Ginger vastasi leikillään.

- Meillä olisi työtä tarjolla - juuri sinulle! Saat päättää omat työaikasi, -palkkasi, -paikkasi, ja vieläpä pääset tekemisiin niin komeiden kuin hieman vähemmän hyvännäköisten miesten kanssa! Klikkaudu nettisivullemme www.kuumatkissat.sim ja takaamme sinulle loistokasta työuraa! Hopihopi, klikkaa ennenkuin paikat menevät!

- Toi kuulosti kivalta... Vois vaikka tsekata ton nettisivun, Ginger myhäili.

Hän raahautui tietokoneelle velttona.

- Mikä se nettisivu olikaan? hän pähkäili. - Ai niin! www.kuumatkissat.sim... Noin.. Tuossa se on.

Hän selasi nettisivua, jolloin hänen itsevarmuutta uhkuva hymynsä muuttui etovaksi irvistykseksi.

- Huoria! Ginger huudahti. - Miten mä en heti tajunnu...

Kaikesta huolimatta Ginger jatkoi työkuvauksen lukemista.

- Liity nyt remmiimme, sillä paikat menevät! Saat itse valita palkkasi, työaikasi ja työpaikkasi. Mikä voisi olla parempaa? Lisäksi pääset tekemisiin niin miesten kuin miesten kanssa aina vain kun sinulle sopii. Meillä on jo 1 000 000 tyytyväistä asiakasta SimCityssä, ja pian sinä voit olla yksi heidän tyydyttäjistään! Ginger luki. Kieltämättä paikka alkoi kuullostaa houkuttelevalta... Mutta mitä jos joku Gingerin tuttu saisi tietää tästä? Tai tulisi vaikka hänen vastaanotolleen? Se olisi kamalaa! Mutta tosiaan... Silloin tyyppi itse jäisi kiinni huorapalvelusta, joten hän tuskin hiiskuisi siitä.

- Voishan tätä kokeilla, Ginger mietti ja teki ratkaisevan päätöksen.

Poimittuaan Kuumat Kissat Oy:n numeron, hän päätti soittaa sinne ja tiedustella työntekijäksi ilmoittautumista.

- Kuumat Kissat Oy... Miten voin auttaa? kuului puhelimesta. Ääni oli kuiskaava ja viettelevä.

- Anteeks, mutta siis etin työpaikkaa... Miten sinne pääsee? Ginger kysyi suoraan.

- Aijaa, puhelimen ääni sanoi ja muuttui asiallisemmaksi. - Niin tota, me tarvitaan sun sähköpostiosoite, niin me lähetetään sinne työnhakulomake, jonka kautta me sitten pistetään sut meijän listoille.

- Okei... Ginger mietti. - Mun sähköposti on ginger.lopez@simmail.sim. Joten laitattekste nyt sitten sen hakemuksen?

- Jep.

Puhelun loputtua Ginger meni tarkistamaan sähköpostinsa, ja siellä oli kuin olikin, työnhakulomake.

Nimi: Ginger Lopez
Ikä: 19
Sukupuoli: nainen
Pituus: 175cm
Paino: 60kg
Hiustenväri: musta
Silmien väri: sininen
Lempinimesi, jonka haluat sivuillemme näkyviin: Stacey

Ja sitten lähti hakemus. Pian tuli jo vastaus, jossa onniteltiin työpaikan johdosta ja kerrottiin, että hänet oli lisätty listoille. Ginger huokaisi jännittyneenä.

Nyt se on menoa se.

Ajankuluksi odotellen ensimmäistä 'toimeksiantajaa' Ginger päätti kerrankin tehdä jotain hyödyllistä. Hän pisti tiskikoneen pyörimään ja siisti hieman rätillä hellaa ja uuniritilöitä.

Yhtäkkiä Gingerin kännykä alkoi soida. Hän tarkisti nopasti soittajan, muttei tunnistanut numeroa.

- Ha-haloo? hän vastasi epävarmana.

- Ginny, säkö siellä? ääni puhelimesta sanoi.

- Ömm... Kuka siellä? Ginger kysyi.

- Etsä tunnista mun ääntä! Haha, täällä Chris.

- Ai moi Chris, Ginger naurahti. - Mitäs sä?

- No mitäs täs, aattelin kysyä että miten ois tää ilta? Kello kaheksalta? Chris kysyi.

- Joo, en nää mitään syytä miks se ei kävis, Ginger hihkaisi.

- Nähään siis silloin. Heippa!

- Tsaude!

Ginger lämmitti ajankuluksi valmisaterian.

- Osaan mä sentään tällasen lämmittää... Mutta koska mä asun nykyään yksin, kannattais opetella jotain muutaki. Mut kokkaaminen on niin pirun vaikeeta!

Syönnin jälkeen Ginger tunsi järjetöntä halua mennä katsomaan, onko joku jo ilmoittautunut hänen sähköpostissaan.

Ja niinhän joku oli. Joku Thomas...

"Hei Stacey! Näin tietosi www.kuumatkissat.sim:issä, joten ajattelin palkata sinut... Minä olen siis Thomas, 36. Olen itse naimisissa, joten mitä jos tapaisimme sinun luonasi? Ja sopisiko tänään, viiden maissa?"

Ginger luki tekstin nopeasti ja vapisi. Uskaltaisikohan hän vastata? Oi, kyllä hän uskalsi. Hän kirjoitti asian käyvän hyvin ja lisäsi vielä sähköpostiosoitteensa. Vastaus Thomakselta tuli sassiin.

"Kiitos Stacey! Nähdään siis siellä pian... Olisi yksi pyyntö vielä. Voisimmeko sitten siirtyä suoraan 'hommiin'?"

Ginger ei enää vastannut, vaan sammutti tietokoneen.

Viiden aikoihin Ginger meni vaihtamaan ylleen hieman vetävemmät alusvaatteet.

U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a että mä oikeesti teen tätä. Kukaan ei saa koskaan tietää tästä! Ei ees kukaan mun lähimmäisistä. Ja sitä paitsi... Voinhan mä lopettaa heti ku haluun. Mä nyt vaan tarviin rahaa elääkseni, ja missään ei tunnuta ottavan mua töihin. Mut kuka nyt ottais tällasta kouluttamatonta, nuorta tyttöä? Niin, en mäkään ottais.

Hetken kuluttua ovikello soi, ja Ginger meni avaamaan.

- Ömm, hän sanoi. - Sä oot varmaan..?

- Thomas, mies hymyili jännittyneesti. - Ja sä olet Stacey, eikö niin?

- Jep, Stacey... Ginger sanoi pakottaen hymyn kasvoilleen. Ginger teki ensiliikkeen, ja halasi Thomasta lämpimästi.

Halauksesta Thomas otti jo ohjat. Ginger ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Tähän hän oli omasta tahdostaan ryhtynyt. Tämä ei tulisi kestämään kauaa, ja kun tämä olisi ohi, Ginger saisi palkkaa, jolla voisi elää pian kuin keskivertoihminen.

- Umm... Missä täällä on makkari? Thomas kysyi.

Ginger vältteli kysymystä. Mutta kai se oli pakko vastata. - Tänne päin.

Pakko vaan sitte vaihtaa lakanat tän tyypin jälkeen...

Luojan kiitokseksi Thomasin oli pian jo aika lähteä.

- Tota noin... Kiitos tästä, Thomas sanoi päätteeksi. Hän kaivoi taskustaan sopimamme summan, ja antoi sen minulle.

- Kiitti, miltei kuiskasin.

Thomas puki ylleen ja halusi välttämättä halata hyvästeiksi.

- Oli kiva tavata, hän sanoi.

- Jep, Ginger mutisi. Sitten Thomas lähti sulkien oven perässään.

- Paljonkohan kello on, Ginger mietti ääneen. - Ou shit, Chris tulee ihan kohta!

Vaihdoin nopeasti vaatteet ylleni, kunnes muistin, että treffeille ei mennä arkivaatteet yllä.

****

Hihihii :D Huomasitteko paremman laadun?

Tylsä päivä. Tylsä sää. Tylsä vuodenaika. Tylsä elämä.

Hiljattain ei Ginger Lopezin elämässä oikein tahtonut tapahtua mitään kiinnostavaa. Kyllä, työtön hän vieläkin oli, mutta sossun luukulla kerjättyään hän sai pienen tuen elämiselleen. Mistä ihmeestä hän voisi löytää töitä? Tuntui, kui uusi lama-aika olisi koittanut.

Ruokakaupoissa oli nyt alennusmyynti, joten Ginger oli suunnannut sinne lyhentämään hänen tylsää päiväänsä.

Kotiin tallusteltuaan hän laittoi nopeasti ruoat paikoilleen; kuivatavara- ja jääkaappiin. Sitten hän meni makuulle veltosti sängylleen.

- Hitto ku mulla on tylsä elämä... Vois keksiikin tänään jotain kiinnostavaa tekemistä.

Ginger avasi television , josta tuli jonkin etelämatkakohteen mainos.

- Varaa matkasi nyt! Saat 30% alennusta, kaupittelijaääni visersi.

- Kyllä etelänmatka nyt kelpaisi... Mut millä rahalla? Tuskin tuun toimeen tolla sossulisällä. Pitäs varmaan oikeesti hankkii joku kunnon työ. Onneks kuitenkaan ei oo enää stressii tosta vuokranmaksusta.

Mainos vaihtui. - Tervetuloa tsekkaamaan SimCityn villein yökerho! Juomia, DJ, villiä musiikkia ja kaiken kruunaavaa seuraa! Tule nyt Adanhaan!

Ginger jäi pohtimaan mainosta. - Tonne vois vaikka mennäkin.

Hän raahautui ylös sängyltään, ja meni puhelimensa luokse.

- Hei, täällä puhuu Ginger Lopez, hän sanoi näppäiltyään numeron. - Mä haluisin tilata taksin. Joo, niin pian ku mahollista. Ok, tsau.

Suljettuaan luurin Ginger juosta pyyhälti vaatekaapilleen. Eihän hän voisi farkuissa ja tuubitopissa mennä diskoon! Hän valitsi mekon jonka hän oli ostanut vielä asuessaan äidin ja Jonaksen luona.

- Grr... Mä oon aika vetävän näkönen, vaikka ite sanonki, hän myhäili.

Ginger näki ikkunasta kuinka taksi ajoi pihaan. Siispä hän otti kotiavaimet taskuunsa ja kipitti taksille.

- Minnes ajetaan? taksikuski mörähti.

- Öm.. Adanhaan... Muistaakseni. Se on siis joku uus yökerho stadissa, Ginger mutisi.

- Selvä, kuski mörisi ja lähti ajamaan.

Onneksi osoittautui, että Adanha olikin vain 15 minuutin matkan päässä. Ginger maksoi matkan katkerana, ja asteli sisään.

Hänen epäonnekseen yökerhossa oli ulos asti ulottuva jono.

- No niin, hän toisti itselleen. - Nyt on aika ottaa esiin naisellinen ja seksikäs charmini.

Ja kuin ollakkaan, hän asteli sisään sulavasti, muiden väistellen häntä.

- On onni olla naispuolinen, hän kikatti mielessään. Hän voisi vaikka vietellä samalla tavalla itsensä sisään yökerhoon. - Ömm...

Hän ehti mutista hieman, kun maksun perivä nuorimies jo tokaisi: - Menkää sisään vain, siellä on tilaa.

Ja niin Ginger oli päässyt jonottamatta ja maksamatta sisään Adanhaan. Joka paikassa oli porukkaa, mutta enimmäkseen tanssilattialla.

- Voisin mennä siisitiytymään hieman naistenhuoneeseen, hän mietti.

Peilin edessä hän hieman tälläytyi, tupeerasi hiuksiaan viimeisteli meikkejään.

Vessareissun jälkeen Ginger pysähtyi baaritiskille. Olisi mukava saada nyt vähän - tai ehkä vähän enemmänkin - jotain väkevää.

Vieressä istuva punapäinen jannu alkoi heti puhua pulputtaa Gingerille.

- Sä näytät tutulta.. Ollaanko me nähty aikaisemmin?

- Öö, Ginger mutisi happamana. - En usko.

Jannu kääntyi poispäin Gingeristä.

Ginger ei lainkaan pitänyt ajatuksesta, että hän juttelisi jollekin rumalle koltiaiselle, joka todennäköisesti oli päässyt sisään isoveljensä papereilla.

- Hei... En saanukkaan sun nimee vielä tietooni? jannu jatkoi silti. - Ottaisitsä drinkin tai pari?

Ginger hymyili näkyvästi. Tätä hän juuri tarvitsi. Äkkiä jannun kanssa puhuminen ei tuntunutkaan enää niin hävettävältä.

- Joo tota, miksei.

Jannu tilasi juomat itselleen ja Gingerille. Ginger tosin litki juomansa hieman nopeasti, ja alkoi vielä nopeammin juoda jannun laskuun - tyypin olematta tästä kuitenkin moksiskaan.

Gingerin juotua itsensä hiprakkaan, ruskeahiuksinen kundi tuli pyytämään häntä tanssimaan.

- Tota... Miksei, Ginger sanoi ja hihitti perään.

Tanssilattialla vallitsi juuri silloin hitaat, joten kundi, joka esittäytyi Brandoniksi, alkoi hiljalleen tanssia hitaampia askelia.

- Ootpas sä komee, Ginger kikatti.

- Kiitos, Brandon huikkasi. - Ja sä kaunein tyttö koko yökerhossa...

Brandonin käsi hivuttautui pikkuhiljaa kohti Gingerin pakaraa, mutta Gingerille liian aikaisin.

Hän tempaisi itsensä Brandonin otteesta vihaisena.

- Eiks täällä saa ees tanssia ilman että joku ällötys tulee kähmimään! Haista paska!

Ginger juoksi pois tanssilattialta jättäen Brandonin häpeämään yksin.

- Vittu mikä äijä... Hyi saatana.

Gingerin ohi käveli vaaleahiuksinen nuoren oloinen jätkä.

- Hei sä! Ginger huudahti ja sai jätkän huomion kiinnittymään häneen. - Tuu istuu tähän mun viereen!

Jätkä totteli.

- Jaa... Kukas sä oot? hän kuitenkin kysyi.

- Ginger... Lopez... Ginger mutisi.

- Ginger Lopez? jätkä ihmetteli. - Mä olen Chris Brinstett.

- Chris... Chris... Kuulostaa tutulta... Ja sä näytätkin tutulta! Ginger hihkaisi.

- Varmaan joo, oltiinhan me samalla ala-asteella, Chris hymyili.

- Ootsä tosissas! Voi vittu siit on nii pitkä aika! Ginger naurahti ja halasi innoissaan Chrisiä.

- Nii onki.

- Sä näytät nykyisin tosi hyvältä... Mut oot muuttunu ihan hirveesti ala-asteelta, Chris myönsi.

- Kiitti, Ginger hymyili. - Mä tosiaan oon. Mut niin oot säkin.

- Haittaisko sua, jos pyytäisin sua tanssimaan? Chris kysyi vilpitön hymy kasvoillaan.

- No ei tosiaankaan, Ginger vinkkasi silmää. - Jos lupaat olla käpelöimättä.

- Tietenki, Chris naurahti.

Tanssilattialla vallitsi intiimi tunnelma. Ginger ja Chris tanssivat lähekkäin.

- Tiiätkö, Ginger mutisi. - Mä olin silloin pienenä ihastunu suhun.

- Ai olit vai? Chris hymyili. - Nii mäki olin suhun.

Puolen vuoden itsenäiseen elämään oli mahtunut paljon: potkut töistä, muutto, uusi ura, jälleen potkut, muutama käynti perheen luona, ja tylsä rakkauselämä. Moneen vuoteen Gingerillä ei ollut ollut poikaystävää, mutta toisaalta, tällä hetkellä hän ei tahtonut sitoutua, vaan viettää villiä elämää kaupungin sykkeessä.

Nyt kun hän oli jälleen työtön, hän vietti usein päivänsä pihalla haukaten raitista ilmaa, hengaten ostoskeskuksissa ja sossuluukulla kerjäten. Huolen häivääkään hänellä ei ollut... tai sanotaanko, että hän oli melko tyytyväinen elämäänsä.

Eräänä päivänä, kun Ginger ei ollut keksiä mitään järkevää puuhaa, hän päätti katsastaa avoimet työpaikat ja sähköpostit.

Monta kertaa kerjättyään sosiaaliviranomaisten toimistossa ja anottuaan lainaa, Ginger oli saanut ostetuksi oikein hienon pöytäkoneen, jota kohteli kuin jalokiveä.

- Hmm.. Ensin avoimet työpaikat, hän mutisi ääneen. - Rikkaruohonnyppijä? Joo, ei kiitos.

Hän etsi vielä joitakin työpaikkoja, mutta ei löytynyt muuta kuin vessaharjankiillottaja -tyyppistä, niimpä Ginger luovutti, ja totesi odottavansa taas huomiseen.

Sitten Ginger siirtyi sähköposteihin. Ei mitään uutta - paitsi jälleen karhukirje Gingerin vuokraisännältä, Damien Tylerilta.

- Aina se on viimeseen asti vinkumassa multa tota vuokranmaksuu! Vittu, pitästköhän lähettää sille joku ragetusviesti...

Ginger pysähtyi miettimään. - Tai sitten...

Hän poistui tietokoneelta, ja näppäili kotipuhelimeensa numeron.

- Moikka Damien! hän sanoi keikistelevällä äänellä.

- Öh, kuka siellä? kuului ääni luurista.

- Höh, etkö tunnista vuokralaises ääntä! Höpsö, Ginger hihitti.

- Ai jaa, se oot sä, Ginger Lopez? Saitko sä mun sähköpostiviestin? Damien mörähti.

- Damien, äläs nyt oo tollane, Ginger sanoi edelleen keikistellen. - Relaa vähä. Ja tuu tänne. Mulla ois vähän, öh, asiaa, jota ei voi hoitaa puhelimitse.

- Jaa, minkäslaista asiaa? Damien kysyi.

- Sen näät sitte. Mä teen ruokaa. Tuuthän sä?

- No, kai mä tulen, Damien sanoi ja päätti puhelun.

Ginger hymyili viekkaasti, ja raahautui jääkaapille.

- Mitä mä laittaisin? Jotain iskevää... Damien on just sellanen tyypillinen kermapersepoika, jonka mami ja isi on hemmotellu piloille. Mut mun ruoanlaittotaidoilla ei kyl hemmotella ketään..

Hän päätti laittaa juustoista pastaa.

Onneksi se oli nopea valmisruoka, pussin sisältö vain kattilaan ja annetaan kiehua!

Ikäväkyllä edes noin yksinkertaiseen ruokaan ei Gingerin taidot riittäneet, ja naisparka poltti pastansa.

- Täytyy jotenki sitte viedä Damienin huomio muualle...

Ja niimpä Ginger meni vaatekaapille, ja päätti käyttää Damieniin 'salaista', parhainta asettaan.

Ginger veti ylleen mustan silkkimekon, ja myhäili tyytyväisenä.

- Näillä se kermapersepoika saadaan kuriin..!

Hän istahti ajan kuluksi sohvalle odottamaan.

- Entä jos se ei tuukaan? Ou fuck, mä olisin nii kuollu!

Yhtäkkiä ovikello kuitenkin soi, ja Ginger juoksi helpottuneena avaamaan.

- Damien! Sä tulit, hän sanoi.

- Öö joo, miks en? Damien kysyy.

- Äh, unoha, Ginger sanoo ja kutsuu vuokraisäntänsä sisään.

He istahtivat pienen ruokapöydän ääreen. Damien katsoi oudoksuen mustaksi kärähtänyttä juustopastalautasta pöydällä, ja Ginger yritti viedä hänen huomionsa muualle.

- Tota noin... Öh, mitä kuuluu? Ginger kysyi nopeasti.

- Öö, miks se sua kiinnostaa? Damien sanoi oudoksuvasti. - Ja miks sä mut tänne edes kutsuit?

- No siis... Ginger ei tiennyt mitä sanoa. Vie sen huomio muualle, vie sen huomio muualle.. - Eikai sua haittaa jos mul on vähä avonainen kaula-aukko?

Damien hiljeni. Miksi ihmeessä Ginger häneltä tuollaisia kyseli. - Öö, tota... Miten se liitty mihinkään?

- Eli on! Ginger huudahti ylidramaattisesti. - Tää on nii karseeta, miks Jumala teki must näin naisellisen? Tää on tuskaa, ku ei saa ees mekkoja pitää yllään ilman et näyttää iha tyrkyl olevalt lutkalt..

- Eiku sä käsitit väärin! Damies sanoi ihmetellen nopeasti, ja yritti korjata tilannetta. - Sä oot oikein viehättävä, mut et näytä lutkalta.

- No, kiitos... Ginger sanoi, vinkkasi silmää, ja sai siten Damienin kiinnostumaan. Hän laittoi kätensä pöydälle, ja Damien alkoi hyväillä sitä kinnostuneena.

Yhtäkkiä Ginger loikkasi pois tuolista ja suuteli kiihkeästä, teeskennellysti Damienia.

En voi uskoo, et oikeesti teen tätä. Damien näyttää iha petolinnun perseeltä, ja silti on iha täysil mukana. Nii, se ajattelee et oikeest muntasonen nainen olis kiinnostunu siitä! Ei vittu mikä idiiootti.

Nyt oli aika perääntyä.

- Huh, miten mä olinkaan noin töykee! Ginger sanoi anteeksipyytävästi. - Rynnätä nyt suinpäin vaan suutelemaan..

- Ei se mitää! Damien korjasi tilanteen nopeasti, ja alkoi jälleen muhinoida Gingerin kanssa.

- Mennään.. makkarin... puolelle, Ginger sanoi ohjaten Damienin hänen parisängylleen.

Kaikkee sitä pitääki tehä, et saa haluamansa... Uskomatonta, et mä just makasin petolinnun perseen kaa, et saisin tahtoni läpi!

Toisaalta, tää on ainaki helppoo...

Patjan vinguttamisen jälkeen he makoilivat sängyllä.

- Toi oli täydellistä, Damien hymyili.

- Nii oli, Ginger sanoi. - Harmi vaa et tää ei tuu kestää enää kauaa.

- Mitä sä tarkotat? Damien sanoi ja hymy hyytyi hänen kasvoiltaan.

- No, mulla ei just nyt oo tarpeeks rahaa vuokranmaksuun. Se tarkottanee sit sitä, joudun muuttaa täält...

- Ei! Mä pidän huolen et siin ei käy niin! Oo sä vaa ihan rauhassa, maksa se sitten ku sä ite kerkeet!

Pyytäisin palvelusta, että nyt kun olen saanut jälleen viekun toimimaan (unohdin tunnukset) käyttäisitte sitä. Kysykää ihmeessä kysymyksiä, vastaan ihan jokaiseen!

Noniin, nyt VIIMEIN julkaisen nämä entisten galluppien tulokset:

Mita odotat uudelta tuotantokaudelta?
Selection		Votes
Iih, paljon, paljon suhdekiemuroita!	15%	7
Draamaa ja synkkia tapauksia; kuolemia, murhia..	25%	12
Uusia henkiloita.	10%	5
Omistautumista tarinalle, paljon juonenkaanteita!	27%	13
Onnea, taydellista elamaa Lopezeille!	15%	7
Vanhoja henkiloita takaisin..:(	8%	4
48 votes total

Eli tulokset näyttäisivät siltä, että 3. tuotantokaudelta odotetaan eniten juonenkäänteitä. MYös draamaa ja murhia toivotaan. Kiitos kaikille äänestäjille!

Lempihahmosi?
Selection		Votes
Isabella	3%	1
Jonas	0%	0
Ginger	76%	28
Daniela-Nora "Ella"	11%	4
Viola	3%	1
Lucas	0%	0
Irene	3%	1
Ines (Isabellan aiti)	0%	0
Joku muu	5%	2
37 votes total

Lempihahmo on näköjään ylivoimaisesti Ginger. Sitten ette toivottavasti pahastu, että tästä eteenpäin aletaan kertoa Ginnnystä päähenkilönä. Suurkiitos jälleen vastaajille!

Muistattehan tsekata päivittyneen gallup-boxin ;)

>>>Nautinnollisia lukuhetkiä, toivottaa mÄttu.

 Biisin kuuntelumusiikiksi sopisi vaikka: http://www.youtube.com/watch?v=b_4rdHIMDfk&ob=av2e

Vaaleiksi haalistuneet farkut ja vaaleanpunainen t-paita päällään, poininhäntä päässään, hän asteli aulassa. Ehkä viimeistä kertaa.

Hän pyyhkäisi kädellään nenäänsä. Ei, tämän ei pitänyt olla surullista. Iloista. Ajattele iloisia asioita, hän käski itselleen mielessään. Miksi häntä suretti niin paljon? Tämä oli täysin normaali vaihe elämässä - vaihe, jossa aloitetaan puhtaalta pöydältä ja hyvästellään, ainakin hetkeksi, menneisyys.

Hän asteli aulan ovesta sisään. Hyvä, kaikki oli siellä juuri niinkuin piti. Pieni, vaaleahiuksinen taapero nosti katseensa mustahiuksiseen naiseen. Nainen otti pikkuisen syliinsä.

Hän halasi, hän hyväili.

- En ehkä tuu olemaan sun elämässä niin paljoa. Mut mä käyn kyl täällä sillon tällön, ostan lahjan joka synttäreille ja otan sutkin mielellään mun luokse kyläilemään kun oot sen ikänen, Noah.

Hän kutitti poikaa, joka alkoi hihittää vimmatusti.

 - Kyllä mun tulee ikävä sua, pikkane.

Vastentahtoisesti nainen laittoi Noahin takaisin kehtoonsa, ja vielä vastentahtoisemmin hän irrottautui silmäteränsä otteesta.

Mutta hän ei poistunut huoneesta:

- Etkai kuvitellu, et mä sut unohtaisin, maailman sulosin pikku Lauren?

Hän hymyili, vinkkasi silmää ja nosti pitkähiuksisen kaunottaren kehdosta.

- Ikävä mulla tulee suakin.

Hän leikitti Laurenia ylösalaisin. Hän tiesi, että pikkusisko piti siitä.

- Mut mun on kai aika mennä... Nähään pian, hän sanoi ja silitti Laurenin otsaa.

Kengät vinkuen hän asteli huoneesta toiseen.

Tässä huoneessa makasi vaaleahiuksinen, erittäin kaunis teini.

- Mä tulin tota... Tai, mun taksi tuli ja...

Sängyllä makaava teini oli hiljaa ja tuijotti seinää.

- Ella! Tiiät et tää on vaikeeta mullekkin, mut en mä silti mökötä..

- Joo ai tää on sulle helppoo? Sä jätät mut kahen huutavan kakaran ja tiukkisvanhempien luokse! Nyt ei kuule paljon nappaa, Ella mutisi.

- No mut iha sama... Ella mutisi ja raahasi ahterinsa naisen luokse.

- Mulla tulee sua ikävä, nainen tunnusti.

- Nii mullaki sua, Ella mutisi ja halasi tiukasti musatukkaista naista. - Soittele. Ja meilaa.

- Joo.

Nainen asteli kevyin askelin alakertaan, jossa häntä odotti sinipaitainen punapää ja vaaleahiuksinen mies.

- Pidähän huolta itsestäsi, Isabella kehotti.

- Niin juuri. Soita meille aina kun on vain tarvis. Ja tule käymään ihan milloin vain mielesi tekee.

- Joo, niin mä teen.

- Mut mä pärjään. Ja taksi odottaa jo. Kiitti täst kaikest. Mä soitan myöhemmin!

Hän asteli ulos talosta, ja istahti taksin penkille.

- Minne pöräytetään? taksikuski vinkkasi.

- Viinikuja kolmoseen. Keskustaan.

Ja niin taksi pyyhälsi pihatieltä pois, mukanaan uuden elämän aloittanut nainen. Aikuinen nainen.

Taksi pysähtyi pitkän ajomatkan jälkeen korkean kerrostalon eteen.

- Noniin, ryhdistäydy, Ginger Lopez. Uusi elämä, täältä tullaan!

Ginger harppoi rappuset ylös.

- Minkä ihmeen takia tänne ei ole hankittu hissiä? Helpottais niin pirusti, hän huohotti.

Päästyään neljänteen kerrokseen, hän kaivoi taskustaan upouudet avaimet, ja väänsi lukkoa. Sitten Ginger astui sisään.

- Ompa... Tyylikäs kämppä! hän tokaisi. Tyylikäs ehkä, mutta hyvin halvat huonekalut pilasivat tunnelman.

- Taidanpa ottaa lasin vettä, Ginger mietti ja otti lasin kaapista. Hän laski sen täyteen vettä.

- Mm... Elämä tosiaan tuntuu erilaiselta kun asuu yksin.

- Ja tän talon näkymätkin on huikeet! Ehkä mä vielä joskus asun tollasessa luksuskämpässä.

- Täytys varmaan enstöiks hankkii työpaikka, Ginger tuumasi ja avasi läppärin. Sieltä avoimet työpaikat... Siinä! Sairaalan siivoojan paikka olisi vapaana. Vaikka kuukausipalkka oli suorastaan minimaalinen, Ginger päätti valita sen, sillä muita työpaikkoja ei ollut.

Ensimmäisenä työpäivänään Ginger vetäisi ylleen tyylittömän harmaat vaatteet ja lähti suunta kohti sairaalaa.

Ensimmäinen työpäivä sujui melko kivasti. Kotiin tultuaan Ginger vaihtoi ylleen 'rennommat' vaatteet.

- Mä voisin mennä vaik tekemään tuttavuutta tohon yhteen naapuriin.

___________________________

Joo, tiedän tää oli harvinaisen shitti osa, mut LUPAAN et ens osast tulee 1000000000000kertaa parempi. Kiitti kuitenki et luitte. Otin nää kuvat joskus sata vuotta sitte, ja nyt oon suunnitellu enemmän juonenkäänteitä, ku tää oli vähän tällane esittely-osa.

> Mukavia osan lukemishetkiä!

Isabella kolusi jääkaappia. Mitä hän laittaisikaan tänään illalliseksi perheelleen? Päivä oli ollut rankka ja levoton; Ginger oli käyttäytynyt jotenkin oudosti. Mahtoiko hän salata jotakin omalta äidiltään?
 

Hetken miettimisen jälkeen Isabella päätti valmistaa pastaa juustokastikkeen kera. Se oli takuuvarma herkku, ja kuka tahansa pitäisi siitä.
- Ehkä Ginger suostuisi kertomaan mikä häntä vaivaa, mikäli on syönyt hyvin, Isabella tuumi. Hänhän saattoi olla vain äkäinen, koska ei ollut saanut koko päivänä hyvää ja maittavaa ruokaa.
- Hei rakas, toivotti Jonas joka asteli hymyillen huolettomasti keittiöön. Isabella hymähti vain.

- Mikä sinun on? Jonas kysyi ihmeissään.
- Mm... Ei mikään, Isabella valehteli. - Ei kerrasssaan mikään! Oliko rankka työpäivä?
- Älä yritä vaihtaa puheenaihetta.... Kertoisit nyt, Isabella-kultaseni! Onko töissä sattunut jotakin? Raskauskipuja? Vaiko kenties kuukautiset? Jonas arvaili hieman ivallisesti nauraen.
- Ei ole hauskaa, Isabella puhisi kylmästi. - Saisinko nyt tehdä illallisen loppuun?
Hän lisäsi suolaa kastikkeeseen.
 

- Minua ei vaivaa mikään... Ja vaikka vaivaisikin, ei minulla ole velvollisuutta kuuluttaa siitä koko maailmalle, vai? Isabella motkotti ärtyneenä.
- No nyt kyllä kerrot... Jonas sanoi ääni vakavoituen. - Et ole ollut minulle noin tiuskiva sitten exäsi visiitin.
- Älä muistuta minua Michaelista! Isabella huudahti. - Jos saisin toivoa yhden toiveen, se olisi...
- Isabella-kultaseni, sinä taida liikasuolata juustokastiketta...
Isabella hätkähti. Hänhän oli laittanut vaikka kuinka monta desiä suolaa yksinkertaiseen, vähäsuolaiseen juustokastikkeeseen

- Voi perhana, Isabella sanoi äkäisenä. - Tämäkin vielä...
En ikinä pääse kysymään Gingeriltä mikä tätä vaivaa...

Hän kaatoi kastikkeen kattilasta isoon kulhoon.

- Minä katan nyt, Isabella selosti ja asetteli lautasia joiden sisältönä toimi extrasuolainen juustokastike-pasta. - Menisitkö pyytämään tytöt syömään?
- Selvähän se, Jonas sanoi aavistuksen helpottuneempana, kun Isabellan ääni ei enää kuulostanut pyövelin murinalta.

Pian Jonas palasikin mukanaan Daniela-Nora. He kolme asettuivat ruokapöydän ääreen mutustamaan juustopastaa.
- Yäk! Daniela-Nora huudahti karusti mielipiteensä ruoasta. - Äiti, kuinka paljon sä tähän pistit suolaa? Tää maistuu ihan hirv...
Daniela-Nora katsoi Isabellaan. Tämän ilme oli rasittunut ja lyöty.
- Siis, hirveän hyvältä! Daniela-Nora korjasi häpeissään. Isabella hymyili. - Missän Ginger on?
- Hän on tulossa. Oli joku juttu kesken tietokoneella, Jonas selitti.

Heti sen lauseen jälkeen Ginger paineli raskain askelin keittiöön.
- Mitä on ruuaks? hän mutisi kysyen.
- Supersuolaista juustopastaa, Daniela-Nora kuiskasi hänen korvaansa.
- Iha herahtaa vesi kielelle, Ginger huokaisi ääneen. Pikkusisko päästi pienen ja hiljaisen shh-äänen suustansa.

Isabella päätti enempää jahkailematta mennä suoraan asiaan.
- No, Ginger? hän sanoi levottomana. - Mitä se sinun tämänpäiväinen käyttäytymisesi oli olevinaan?

Ginger hätkähti. - Ei tsiisus, mutsi... Mun asiat ei taida kuuluu sulle?
- Kyllä ne kuuluvat, neitiseni, olet lapseni, Isabella muistutti.
- No mut haloo, mä oon teini-ikänen! En mikää hiton kakara niinku sillon vuosii sitte. Mä osaan ja pystyn huolehtimaan ittestäni ilman et sä tuppaat sun neuvojas joka paikkaan. Arvaa minne sä voisit mun puolest tunkee sun neuvoon? Vittuun!
- Älä puhu tuollaisia pikkusiskosi kuullen... Isabella yritti rauhoittaa Gingeriä.
- No mulkkuunko sit? Tai anukseen? Haista paska!

- Turpa rullalleen nyt tyttö! Sinä et edes yritä puhua tuollaisia äidillesi, pikkusiskosi kuullen! Nyt olet hiljaa tai saat painua huoneeseesi ilman illalista... Isabella mutisi.
 

- Hah, Ginger naurahti. - Guess what? Mä meen mun huoneeseen nyt heti! Sähän et mua sinne määrää, mä meen koska en kestä sun feissii enää hetkeekää, vitun Olen niin perfect-mutsi!

Ginger jätti miltei täyden kulhonsa pöydälle ja lähti kipittämään kohti huonettaan.
Että mutsi osaakin olla noin ärsyttävä... Eiks se vois nyt vaa ymmärtää, et mulla on niinku kolme vuotta siihen et oon täysikänen.. Eli periaatteessa oon jo... Se vanhanaikane vanhus!

Gingerin episodin jälkeen ruokapöydässä oli hiljaista.
Daniela-Nora mussutti suu täynnä ruokaa hämmentyneenä. Tuleeko mustakin tollanen 15-vuotiaana? Haistatan pitkän äitille, ja hoidan ite huolta ittestäni?
Jonas katsoi säälien Isabellaa. Voi sinua parkaa... Ei varmasti ole helppoa olla teini-ikäisen rajoja kokeilevan vanhempi... Minulle Ginger ei tietenkään uskalla huutaa, koska en ole hänen biologinen isänsä... Mutta on tämä kyll kamalaa.
Isabella katsoi surkastuneena juustopastaansa. Ei tainnut onnistua... Voi, mitä minä oikein teen Gingerin kanssa?
 

Yläkerrassa Ginger potki huonekaluja raivoissaan.
- Ei mun asiat oikeesti kuulu sulle, mutsi! Mulla on omaki elämä, sun ei tarvii puuttuu siihen..!

Ginger päätti mennä tietokoneelle. Hänellä oli uusi hieno iMac-tietokone suurine näyttöruutuineen.
- Ehkä täält löytyy jotain lievittämään mun vitutusta, hän mietti.

Pian hän pääsikin nettiin. Ginger surffaili hetken kuvagallerioiden nettisivuilla. Pari uutta kommenttia, kolme kaveripyyntöä Simbookissa... Ei siis mitään kovin kiinnostavaa.
- Oho, Ginger hätkähti ääneen kun Stella aloitti chatissa keskustelun hänen kanssaan.

-moistella: "gin<3"
gingrau: "moi hani<3"
-moistella: "kultaa<3 mikä pössis?"
gingrau: "iha vitun paska... mutsi ragee taas vaihteeks... vaihettaisko mutsei, rinsessani?(;"
-moistella: "vooi sua ;( mist se nyt taas alko?"
gingrau: "noku se halus tietää siit lucas-jutust jtn... arvaa vituttaaks );;<"
-moistella: "no uskon!! ei sun asiat vittu kuulu sille... hankkis laiffin ;s"
gingrau: "oot nii vitun oikees<3 muthei puhutaa jostai muust, ook?"
-moistella: ";)<3 heihei mitä laitat huomen päälle?"
gingrau: "venaa meen tsekkaa vaatekaappii... >"

Ginger nousi tuolilta ja meni vaatekaappinsa edustalle.

- Hmm... Mitä mä laittasinkaan huomen päälle...
Vaatekaappi huokui tyhjyyttään tyylikkäissä vaatteissa.
 

Ginger palasi tietokoneelle.
gingrau: "ei tuol vittu oo MITÄÄN ;ooo"
-moistella: "mitä vittuu ??? vähäks köyhää o;;;"
gingrau: "no älä vaa rinsessani b;;"
-moistella: "muthei mun pitää mennä, mut eiks nii et mennää huomen skolen jälkee vähä shoppailee sulle ihanii vaatteit?(;(; mä pyydän muutki messii, ok?"
gingrau: "ok hanipuppeli<3<3<3< moiks nägyillää huome !;)"

 Daniela-Norakin oli päivällis-illallisen jälkeen siirtynyt tietokoneelle.

Siellä hän alkoi chatata ensin Lilyn kanssa, ihan vain tiedustellakseen yhtä asiaa...

daniA: moooi<3:)
LiLy: terve (=
daniA: whats up?
LiLy: mitä toi tarkottaa?
daniA: mitä kuuluu?
LiLy: iha ookoo :)
daniA: onks sul oton chattii?
LiLy: joo, miten niin?
daniA: nii et aattelin vaa, voisiks vippaa sen?
LiLy: öö mitä se tarkottaa?
daniA: heittää :D
LiLy: eihä chattei voi heittää ? :O
daniA: ANNA SEN CHATTI VAA MULLE!
LiLy: no ei tarvii käyttää Caps Lockia.... ottoboy_12 -.-
daniA: ok moikka=)

Daniela-Nora hihitti hieman ääneen, mutta pääasiassa sisäisesti Lilyn tyhmyydelle. Sitten hän lisäsi ottoboy_12:sta chattiinsa...

daniA: moooi <3
ottoboy_12: terve
daniA: whats up?
ottoboy_12: iha ok
daniA: voitsä kuvitella, lily ei tienny mitä toi tarkottaa xDD
ottoboy_12: aijaa
daniA: noo... mitäs sä tykkäät musta?
ottoboy_12: ?
daniA: no siis oonko kiva :))
ottoboy_12: no iha ok sillee
daniA: ai miten sillee?=))
ottoboy_12: no sillee
daniA: kysyn nyt vaa tällee ohimennen btw, oonko susta nätti? tai kaunis? :D
ottoboy_12: mitä......
daniA: vastaa vaa!
ottoboy_12: sorii, mut emmä tiiä...
daniA: aha.. no tykkääksä kestään meijän luokkalaiesta?
ottoboy_12: no, kerron josset sä kerro kellekkään?
daniA: joo, lupaan.

Noniin, nyt se myöntää ihastuksensa muhun....

ottoboy_12: se on lily

Ja siinä hän sitten istui. Puulla päähän lyötynä. Ottoko ihastelee Lilyä? Sitä korppikotkaa? Sitä pelkuria? Sitä latteaa persoonaa?

Daniela-Nora sulki chatin ja käpertyi suruissaan sängylleen.

- Miks just se... hän vaikeroi. - Lily Hawkins? Voiko rumempaa tyttöä olla maapallolla? Miksei Otto ihastele mua? Mä oon blondi, kaunis ja hoikka. Koko kaikki kauneusihanteet yhdessä paketissa, yhdessä ihmisessä, yhdessä tytössä!

Hän meni meikkipöytänsä ääreen, ja mietti, mitä hänen täytyisi vielä muuttaa, jotta Otto ihastuisi häneen? Meikit, hiukset, vaiko vaatteet?

Siinäpähän hän sitten ryhtyi hommiin. Puuterihuisku kävi, hiuksia harjattiin, suoristettiin ja tupeerattiin.

Ja lopputulos oli tämä.

Mutta kaikki ei suinkaan vielä oltu saatettu päätökseen. Daniela-Nora kävi vielä vaatekaapilla vetämässä jotakin vetävää yllensä.

Ikävä kyllä vetävin asuste minkä Daniela-Nora vaatekaapistaan löysi oli tämä. Ei laisinkaan niin seksikäs kuin Huippumalli Haussa-ohjelman kilpailijoilla oli. Ei se ollut mikään ihme. Ei niin lyhyille kuin Daniela-Nora myyty vielä muuta kuin Muumit-aiheisia paitoja ja housuja.

Seuraavana koulupäivänä Daniela-Nora oli kuitenkin päättänyt tyytyä vanhoihiin vetimiinsä. He olivat päättäneet mennä Lilyn kanssa koulun jälkeen kirjastoon.

Mutta Daniela-Noralla ei ollut täysin puhtaat jauhot pussissa.

- Tiiätsä mitä? Mä kuulin eilen jotain, mikä saattais kiinnostaa sua, hän vihjaili.

- Kerro, mä haluan tietää! Lily hihitti.

- No, jos kerran haluut...

- Otto on ihastunut suhun! Daniela-Nora paljasti vastoin lupaustaan.

- Mitä?! Lily miltei kiljaisi. - Ootko tosissasi? Ei se voi olla...

- Kyl se on! Se kertoi sen mulle eilen chatissa... Mut hei, mun pitää nyt mennä, mut jää sä vaan tähän! Nähään huomenna!

Ja niin Daniela-Nora lähti kirjastosta.

- Hyvä, sä oot täällä, hän hihkaisi hiljaa kun huomasi Oton käytävässä.

- Joo, kun sä pyysit mut tänne, Otto muistutti.

- Nii.

- No, mitäs kuuluu? Daniela-Nora kysyi.

- Ihan hyvää, Otto hymyili. - Miten niin?

- No kun olis vähän huonoja uutisia... Daniela-Nora sanoi näyttäen surkastunutta ilmettä kasvoillaan.

- Ai mitä? Otto tiedusteli.

- No siis... Äsken Lily haukkui sua mulle lapselliseks, noloks, tyhmäks, ällöttäväks, rumaks ja idiootiks... Mä oon tosi pahoillani!

- Nyt huijaat... Otto sanoi, eikä näyttänyt uskovan.

- En mä huijaa. En mä vois leikkii tällasella asialla. Voi, Lily on yks idiootti itte! Daniela-Nora voihkaisi.

- Mut älä välitä, Daniela-Nora sanoi ja halasi Ottoa. - Kyllä täällä on aina joku tyttö joka susta tykkää.

- Kiitti..  Mut nyt mä aijon sanoo sille lehmälle suorat sanat! Tiedätsä missä se on? Otto kysyi.

- Joo, itseasiassa se on just nyt kirjastossa.

Ja niin Otto paineli kirjastoon, jossa Lily selasi lumoutuneena kirjoja.

- Lehmä! Otto karjaisi, niin että Lily pelästyi.

- Otto... Mitä sä nyt? Lily vaikeroi.

- Petolline kakka! Otto huusi lisää. - Nyt tää pelleily saa loppuu! Sä et enää ikinä pilaile mun kustannuksella! Tuliks selväks? Sä oot kuule ihan ite typerys, idiootti, nolo ja vaikka mitä! Haista iso kakka, äläkä enää ikinä tuu puhuu mulle.

Kun Otto oli lopettanut karjumisen, Lily ei kyennyt sanomaan mitään. Ei edes kysymään, miksi tämä hänelle huusi. Lily meni vain nurkkaan nyyhkyttämään.

- Turha esittää mitään viatonta - sä ansaitsit ton äskeisen! Otto huudahti.

Kirjaston ovensuulla Daniela-Nora oli seurannut koko ajan kinastelua. Hän hymähti tyytyväisenä ja astui sisään kirjastoon.

- Otto, sun on parasta lähte, hän kuiskasi ja niin Otto lähti.

Ja näin Daniela-Noran kaksinaamaispeli jatkui: hän siirtyi halaamalla lohduttamaan Lilya.

- Oon niin pahoillani Oton puolesta...

Toisaalla, toisessa koulussa; Ginger ja tämän jengi olivat matkalla luokkaansa välitunnin jälkeen.

- Hei, kuulittekste jo siit et Jeremy pani viikonloppuna sen vaihto-oppilaan kanssa? Wendy kysyi.

- Joo, Beckako se oli? Hyvä luoja, ainaki tiedetään et jos haluu pikapanoa, soittaa vaa Jeremylle! Sarah naurahti. - Muutenki, en oo niinku päässy lakanoiden väliin niinku viikkoon!

- Joo, ja mä en oo ikinä päässy lakanoiden väliin, Ginger mutisi.

- No, siinä tapauksessa sulle hankitaan äkkii joku! Sarah keksi. - Ja muutenki, entäs Nathan?

- No mä en oikee tiiä siit...

Pian he astelivat luokkaan. Joku vihelsi.

- Jaahas, tytöt taas myöhässä? terveystiedon opettaja herra Davson moitti.

Kaikki neljä istuivat paikalleen.

- No niin, tehtävänäni on ilmoittaa uusista asioista tässä koulussa. Nyt, tänä aamuna kuulin, että kouluun on järjestetty cheerleaderkerho. Halukkaat, voitte ilmottautua seuraavalla välitunnilla Alexandralle liikuntasalissa.

- Cheerleadereita! Meijän korisjoukkueeseen? Mahtavaa! Peter hihkaisi. - Eiks nii?

- No joo, cheerleaderit on tavattoman seksikkäitä, Jeremy myönsi.

- Ja Jeremy, emmekö me ole puhuneet jo monta miljoonaa kertaa tupakoimisesta sisätiloissa? herra Davson sanoi.

- Mitäs sanotte, tytöt, mennääks cheerleadereiks? Stella ehdotti pilke silmäkulmassaan.

- No miksei?

- No, no, no... Nyt me kuitenkin opiskelemme, emme "huutosakkeile", selvä? herra Davson muistutti.

- Ihmisen täytyy syödä. Nyt näytän, kuinka ruokitaan kaloja. Kalat kuolevat jos niille ei anna ruokaa - samoin käy ihmiselle. Muistakaa syödä säännöllisesti!

- Huoh, ihanku ei tiedettäis...

Kello löi kaksitoista, siispä välitunti alkoi. Eikä mikä tahansa välitunti - vaan huutosakkivälitunti,

Liikuntasalissa neiti Alexandra odotti jo malttamattomana osanottajia.

Hetken kuluttua jo neljä - ja vain neljä - valmista tulevaa huutosakkilaista odotti ohjeita.

- Te siis haluatte cheerleadereiksi? Alexandra varmisti.

- Joo, kaikki vastasivat yhdestä suusta.

- No, tervetuloa siis tänne! Käykääpä ensin vetäsemässä asunne yllenne...

Hetken kuluttua koko sakki tuli takaisin siniset huutosakkilaispuvut päällään.

- Nehän istuvat oikein hyvin, Alexandra myhäili.

- Nii, ihan ookoot ne on, Sarah hymyili.

Sitten Alexandra pisti musiikin päälle.

- Nyt tehdään lyhyt alkulämppä! Tulkaa mukaan kun teistä tuntuu siltä! Hän sanoi ja alkoi tanssia.

Hetken kuluttua kaikki olivat mukana.

- Hyvin menee, hyvin menee!

Huutosakkilämmittelyn jälkeen ja tutustumisen jälkeen seuraava tunti alkoi. Se oli luokanvalvojanvartti.

Sarah ja Wendy eivät malttaneet lopettaa huutosakkikerskailujaan.

- Noniin, hiljaisuutta, kiitos! Olisi ilmoitusluontoinen asia kerrottavana: koulussamme järjestetään vuotuinen juoksukilpailu. Jokainen luokka ottelee omassa sarjassaan. Minun tehtäväni on nyt ottaa ylös ilmoittautuvien nimet. Ehdottakaita? Ginger?

- Älä mua kato... En ala miksää juoksutytöks, kiitos vaan.

- Ja miksi et? Olet niin nopea juoksija... Isabella mietti ääneen. - Kyllä sinä nyt alat juoksijaksi. Muita halukkaita?

- Mä voisin tulla, Viola yhtäkkiä päästi suustaan. - Oonhan koulun kaksinkertainen voittaja.

- Mahtavaa! Isabella hihkaisi. - No nyt meillä on näemmä sitten Ginger vastaan Viola. Jännittävä ottelu tulossa!

- Huoh.... Ginger huokaisi ja mietti: - Miks just ton piti alkaa mun kilpailijaks...

Oon tosi kiitollinen mun uskollisille lukijoille, te piristätte mun päivää:)<3 Ilman teitä ei olis tätä sarjaa. Ei vaan olis! Oon tosi ilonen että oon saanu tehdä tätä sarjaa vuoden ajan. Eikä loppua näy mailla halmeilla ! En aio lopettaa tätä niin kauan kuin intoa riittää, mutta täytyy tähän väliin todeta, että päivitystahti tulee muuttumaan. Vaikka kuinka haluaisitte ja toivoisitte, mun elämä ei pyöri Simsin tai TIML:n ympärillä. Musta on ihanaa tehdä osia, mutta vain sillon kun mua itse huvittaa. Koska mullakin on oikeus saada tästä kaikki ilo irti, mä teen tätä vain sillon kun mua itse huvittaa. Mun kirjoituksista ei muutenkaan tule mitään, kun on pakko tehdä. Siitä tulee rumaa, ankeeta ja mielikuvituksetonta. On kuitenkin ihana lukee kommentteja, todellakin. Siks toivon edelleen, että laittaisitte kommenttia osaseen, vaikkakin jotain pientä. Se on tärkeetä.

Mutta eikun vain kakkua pöydälle ja 1-vuotissyntymäpäiviä juhlimaan!